Tulosta

Tutkimus:
Kraniosynostoosit, FGFR2-geenin valtamutaatiot, DNA-tutkimus (Päijät-Häme)

Luokitus:
Alihankittavat, Genetiikka

Käyttöönottopäivä:
10.6.2021

11841 • B -FGFR2-D

Indikaatiot

Kliininen epäily Crouzonin, Pfeifferin, Jackson-Weissin tai Apertin oireyhtymästä.

Suorituspaikka
Tyks-Sapa-liikelaitos, Lääketieteellinen genetiikka

Lähete
TYKS Mikrobiologia ja genetiikka, Lähete DNA-tutkimukseen

Tiedustelut
Laboratoriokeskus, näytteiden lajittelu ja lähetys puh. (044 440) 6123

Näyte
6 ml EDTA-verta (lapsilta 2 ml). Säilytys ja lähetys huoneenlämmössä, viikonlopun yli säilytys jääkaapissa

Menetelmä
FGFR2-geenin eksonien 8 ja 10 PCR-monistus ja sekvensointi. Apertin oireyhtymää epäiltäessä FGFR2-geenin eksonin 8 PCR-monistus ja sekvensointi.

Tekotiheys / kesto
Tulos valmiina 8 – 10 viikon kuluessa.

Viitearvot, tulkinta
Lausunto

Mutaation löytyminen FGFR2-geenin sekvenssianalyysissä varmistaa kliinisen diagnoosin. Mutaatio on tällä menetelmällä osoitettavissa vain noin puolelta Crouzon-, Pfeiffer- tai Jackson-Weiss -syndroomaa sairastavista potilaista, ja siten normaali tulos ei poissulje kliinistä diagnoosia. Apertin oireyhtymässä jompikumpi kahdesta FGFR2-geenin pistemutaatiosta on osoitettavissa jopa 99 %:lta potilaista.

Huomautus
FGFR2-geenin (fibroblastikasvutekijäreseptorigeeni 2) mutaatioita tavataan lähinnä eräitä kraniosynostoosioireyhtymiä, kuten Crouzonin, Pfeifferin, Apertin ja Jackson-Weissin oireyhtymiä sairastavilla potilailla. Kraniosynostoosin eli kallon luusaumojen ennenaikaisen sulkeutumisen ohella tyypillisiä oireita ovat Crouzonin oireyhtymässä voimakas proptoosi ja Pfeifferin, Apertin ja Jackson-Weissin oireyhtymissä erilaiset raajojen luutumishäiriöt, kuten esim. syndaktyliat. Oireyhtymät periytyvät autosomissa vallitsevasti, ja sporadisten tapausten osuus on huomattava. Apertin oireyhtymässä lähes kaikki kuvatut tapaukset ovat sporadisia, muissa oireyhtymissä familiaalisia ja sporadisia tapauksia on suunnilleen yhtä paljon. Kraniosynostoosioireyhtymät ovat Apertin oireyhtymää lukuun ottamatta geneettisesti varsin heterogeenisiä, mutta ylivoimaisesti eniten mutaatioita keskittyy FGFR2-geenin eksoneihin 8 ja 10. Sekvensoimalla nämä kaksi eksonia pystytään patogeeninen mutaatio osoittamaan jopa noin puolella Crouzonin, Pfeifferin tai Jackson-Weissin oireyhtymää sairastavista potilaista. Apertin oireyhtymä puolestaan on varsin homogeeninen ja lähes kaikilla potilailla on joko p.Ser252Trp-mutaatio tai p.Pro253Arg-mutaatio FGFR2-geenin eksonissa 8.