Tulosta

Tutkimus:
Kalium, plasmasta (Päijät-Häme)

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
28.5.2021

1999 • P -K

Indikaatiot

Neste- ja elektrolyyttitasapainon arviointi.

Suorituspaikka
Päijät-Häme: kemian laboratorio, p. (044 729) 7944.

Näyte
1 ml plasmaa (Li-hepariinigeeliputki)

Ohjeet laboratorion henkilökunnalle
Lähetys huoneenlämmössä kokoverenä, jos perillä 5h kuluessa näytteenotosta. Säilytys jääkaapissa sentrifugoituna primaariputkessa enintään 7 vrk. Pidempiaikaista säilytystä varten sekundääriputkeen eroteltu näyte pakastetaan ja lähetetään pakastettuna.

Menetelmä
Ioniselektiivinen elektrodi.

Tekotiheys / kesto
Päivittäin

Viitearvot, tulkinta
Aikuiset yli 16v:
3.3 ‐ 4.8 mmol/l

Lapset:
3.3 – 5.2 mmol/l

(Aikuiset: FIMLAB / Lapset: HUSLAB)

Päätösraja kohonneelle arvolle voi olla hieman viitevälin ylärajaa korkeampi. Kaliumin vuoto soluista on kliinisissä tilanteissa tavallinen preanalyyttinen virhelähde.

Plasman kaliumpitoisuuteen vaikuttaa potilaan metabolinen tila, happo-emästasapaino sekä munuaisfunktio. Asidoosissa P-K tulisi olla kohonnut ja alkaloosissa alentunut; usein myös kloridivajauksen ja hypokloreemisen alkaloosin yhteydessä on hypokalemia. Kaliumpitoisuus on kohonnut Addisonin taudissa, suurten kudostuhojen yhteydessä, äkillisessä tubulaarisessa nekroosissa sekä aldosteroniantagonistien vaikutuksesta. Hyperkalemiataipumus liittyy myös uremiaan. Hypokalemiaa tavataan diureettien käytön yhteydessä sekä pitkäaikaisen parenteraalisen nestehoidon yhteydessä, jos kaliumin saanti ei ole riittävä. Hypokalemiaa voivat aiheuttaa myös ripuli, oksennukset, ileus, pitkäaikainen laksatiivien käyttö sekä maksakooma. Connin syndrooma, Cushingin syndrooma sekä primaarinen ja sekundaarinen aldosteronismi aiheuttavat lisääntynyttä K-eritystä virtsaan ja näin hypokalemiaa. Renaalinen tubulaarinen asidoosi saattaa myös aiheuttaa hypokalemiaa.

Virhelähteet
Näytteen lieväkin hemolyysi estää määrityksen.
Harvinaisissa tapauksissa potilaan leukosytoosi tai trombosytoosi voi aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia plasma- tai seeruminäytteestä. Tällöin suositellaan analysointia kokoverestä verikaasulaitteella.