Tulosta

Tutkimus:
Litium (Päijät-Häme)
näytä tutkimukset

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
31.5.2021

2260 • S -Li

2260 • S -Li

Suorituspaikka

Päijät-Häme: kemian laboratorio, p. (044 729) 7944.

Pot. esivalmistelu
Näyte tulee ottaa 12 tuntia edellisen lääkeannoksen jälkeen.

Näyte
1 ml seerumia (seerumigeeliputki). HUOM! Näytettä ei saa ottaa Li-hepariiniputkeen.

Ohjeet laboratorion henkilökunnalle
Seerumi tulee erottaa mahdollisimman nopeasti, mieluiten tunnin kuluessa verinäytteen ottamisesta, koska muuten litiumia kertyy punasoluihin.

Lähetys huoneenlämmössä eroteltuna sekundääriputkeen, jos perillä näytteenottopäivänä. Säilytys jääkaapissa eroteltuna enintään 7 vrk. Pidempiaikaista säilytystä varten eroteltu näyte pakastetaan ja lähetetään pakastettuna.

Menetelmä
Fotometrinen

Tekotiheys / kesto
Päivittäin

Viitearvot, tulkinta
Terapeuttinen annos on yksilöllinen ja määräytyy seerumin litiumtason mukaan. Litiumin terapeuttinen pitoisuus seerumissa on 0,6‐1,2 mmol/l (12 tunnin paastonäyte). Usein riittävä seerumipitoisuus on 0,5‐0,9 mmol/l. Seerumin litiumpitoisuus on syytä määrittää viikoittain ensimmäisten hoitoviikkojen aikana. Ylläpitohoidon aikana seerumin litiumtasot määritetään 2‐6 kuukauden välein.
(Duodecim lääketietokanta)

Seerumin litiumpitoisuus on karkea litiummyrkytyksen mittari; 1,5‐2,5 mmol/l pitoisuudet viittaavat lievään tai keskivaikeaan myrkytykseen; 2,5‐3,5 mmol/l vaikeaan myrkytykseen ja 3,5 mmol/l ylittävät litiumpitoisuudet voivat olla letaaleja.

Litiumia käytetään lähinnä manian ja maanis-depressiivisen psykoosin hoidossa. Peroraalisen kerta-annoksen jälkeen suurin pitoisuus seerumissa saavutetaan 2-4 tunnissa ja vakaa tila 5-6 vrk:ssa. Puoliintumisaika on 15-30 h, jos munuaistoiminta on normaalia. Vanhuksilla puoliintumisaika on pidentynyt. Natrium-, neste- ja happoemästasapainon muutokset, diureetit ja vuodelepo muuttavat litiumin eritystä ja pitoisuuksia seerumissa. Seerumipitoisuus pitäisi mitata 12 h peroraalisen lääkkeenannon jälkeen, jotta vältyttäisiin mittaamasta imeytymis- ja jakautumisvaiheen aiheuttamia virheellisen korkeita pitoisuuksia.

Virhelähteet
Näytteen ikteria ja voimakas hemolyysi estää määrityksen.

Harvinaisissa tapauksissa potilaan gammopatia (erityisesti Waldenströmin makroglobulinemia) voi häiritä analyysiä.