Tulosta

Tutkimus:
Antifaktori X-aktiivisuus (Päijät-Häme)

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
25.5.2021

3828 • P -AntiFXa

Indikaatiot

Hepariinin tai hepariinin kaltaisten antikoagulanttien aiheuttaman hyytymistekijä X:n aktiivisuuden estovaikutuksen seuranta.

Suorituspaikka
Päijät-Häme: hematologian laboratorio, p. (044 719) 5475.  

Näyte
Näyte otetaan 3.2% Na-sitraattia sisältävään putkeen (2.7 ml sitraattiputki). Lasten näytteet otetaan Na-sitraattimikroputkiin. Ihopistosnäyte ei sovellu hyytymistutkimuksiin. Putki on täytettävä merkkiviivaan saakka, jotta antikoagulantin ja veren suhde on oikea. Näyteputki sekoitetaan välittömästi näytteenoton jälkeen rauhallisesti kääntelemällä, ei putkisekoittajalla. Näytteet säilytetään huoneenlämmössä ja lähetetään sentrifugoimattomina näytteenottoputkessa, mikäli näyte on perillä 4 tunnin kuluessa näytteenotosta. 4-8 tunnin kuluessa analysoitavaksi ehtivä näyte erotellaan ja plasma lähetetään +4 °C:ssa. Pidempiaikaista säilytystä varten plasma on erotettava ja pakastettava.

Ohjeet laboratorion henkilökunnalle
Na-sitraattimikroputki valmistetaan hematologian laboratoriossa ottamalla isosta Na-sitraattiputkesta 57 µl sitraattia, joka laitetaan puhtaaseen mikrotainer-putkeen. Putkeen tehdään merkkiviiva 500 µl kohdalle (malliputki heman jääkaapissa), johon asti verta tarkasti otetaan. Putki säilyy 1 viikon jääkaapissa. Analysointia varten putkesta täytyy saada erotettua 200 µl plasmaa laitteen mikrokuppiin.

Menetelmä
Fotometrinen mittaus kromogeenisen substraatin avulla.

Tekotiheys / kesto
Päivittäin

Viitearvot, tulkinta
Tulkinta (HUSLAB)
Pienimolekyylisten hepariinien (LMWH) käyttö ei yleensä vaadi laboratorioseurantaa. Ko. tutkimuksella voidaan tehdä hepariinin tai hepariinin kaltaisten antikoagulanttien aiheuttaman hyytymistekijä X:n aktiivisuuden estovaikutuksen seurantaa erityistilanteissa. Pitoisuusmääritykset ovat aiheellisia lapsipotilailla sekä suurentuneen vuotovaaran, maksan ja munuaisten vajaatoiminnan sekä raskauden yhteydessä. Tutkimuksesta on hyötyä arvioitaessa huomattavan obeesien tai pienipainoisten potilaiden hepariiniannosta. Myös trombolyysihoidon jälkeen sekä antitromboottisen kombinaatiolääkityksen yhteydessä ajoittainen AntiFXa-määritys on tarpeen vuotoriskin arvioimiseksi. Pitoisuuksia seurataan myös dialyysin ja plasmanvaihtojen yhteydessä. Munuaisten vajaatoiminnassa jopa profylaksiannos voi kumuloitua.

Laboratorioseurannassa näytteenoton oikea ajoitus on tärkeää. Annosta ei säädetä näiden pitoisuuksien mukaan, paitsi jos potilaalla on esim. graavi munuaisten vajaatoiminta ja suuri tukosriski (esim. raskaus, sydämen tekoläppä). Huippupitoisuus saavutetaan 3-4 tuntia pistoksesta: käytettäessä tukoksen hoitoannosta 1 mg/ kg (100 IU/kg) enoksapariinin tai 100 IU/kg daltepariinin (sc) kahdesti vuorokaudessa vaste on tavallisesti n. 0.6-1.0 anti-FXa U/ml. Noin 10-12 tuntia lääkkeen annosta eli 2-pistoshoidossa hieman ennen seuraavaa pistosta, hoitoannoksen vasteet ovat yleensä 0.2-0.5 anti-FXa U/ml, jos hemostaasin muut osatekijät ovat kunnossa eikä ole perussairauksia (esim. maksakirroosi), jotka heikentävät veren hyytymistä. AntiFXa tason ylittäessä 0.7 IU/ml, lääkepitoisuus voi altistaa verenvuotokomplikaatioille, erityisesti munuaisten vajaatoiminnassa.

Hepariinien biologinen aktiivisuus riippuu potilaan antitrombiinitasosta. Käytetyssä laboratoriomenetelmässä ei tehdä antitrombiinilisäystä, joten potilaan selvä antitrombiinin vajaus vaikuttanee antiFXa-määrityksen tulostasoon. Vaikeissa akuutin faasin reaktioissa antiFXa-tasot voivat jäädä tavallista matalammiksi.