Indikaatiot

Akuutin pankreatiitin diagnostiikka.

Suorituspaikka
Päijät-Häme: kemian laboratorio

Näyte
1 ml plasmaa (Li-hepariinigeeliputki)

Ohjeet laboratorion henkilökunnalle
Lähetys huoneenlämmössä kokoverenä, jos perillä näytteenottopäivänä. Säilytys jääkaapissa sentrifugoituna primaariputkessa enintään 7 vrk. Pidempiaikaista säilytystä varten sekundääriputkeen eroteltu näyte pakastetaan ja lähetetään pakastettuna.

Menetelmä
Kolorimetrinen, ensymaattinen määritys. IFCC:n suosituksen mukaan.

Tekotiheys / kesto
Päivittäin. P-Amyl on ensisijainen päivystystutkimus.

Viitearvot, tulkinta
Aikuiset yli 18 v: 25 ‐ 120 U/l
(Yhteispohjoismainen NORIP-viitearvohanke v. 1999-2003)

Amylaasiaktiivisuuden alkuperä voidaan tarkemmin selvittää määrittämällä amylaasin isoentsyymit (1083 S-Amyl-Is).

Akuutissa pankreatiitissa veren amylaasiaktiivisuus nousee nopeasti. Korrelaatiota taudin vaikeuteen ei kuitenkaan ole. Virtsan amylaasitutkimuksen haittana on se, että pitoisuus riippuu lisäksi nestetasapainosta ja kaikilta potilailta ei virtsaa saada. Siksi päivystystutkimuksena määritetään plasman amylaasiaktiivisuutta. Sen sensitiivisyys akuutin pankreatiitin osoittamiseen on noin 70-90 %. Virtsan amylaasiaktiivisuus ei nouse aina pankreatiiteissakaan. Aktiivisuus pysyttelee korkeana 1/2-2 vrk akuutin kliinisen vaiheen jälkeen. Jos munuaisfunktio on normaali, myös virtsassa tavataan kohonneita arvoja. Kohonneita P-Amyl-arvoja voi esiintyä myös mm. pankreaskystan, sappitietaudin, suolistotukoksen, mahahaavan, appendisiitin, kohdunulkoisen raskauden ja parotiitin yhteydessä. Munuaisten vajaatoiminta aiheuttaa myös veren amylaasiaktiivisuuden nousun, koska tällöin sen normaali eliminaatio on hidastunut.

Virhelähteet
Näytteen voimakas hemolyysi estää määrityksen.

Harvinaisissa tapauksissa potilaan gammopatia (erityisesti Waldenströmin makroglobulinemia) voi häiritä analyysiä.