Indikaatiot
Kliininen epäily Leberin perinnöllisestä näköhermotaudista.
Suorituspaikka
Tyks-Sapa-liikelaitos, Lääketieteellinen genetiikka
Lähete
TYKS Mikrobiologia ja genetiikka, Lähete DNA-tutkimukseen
Tiedustelut
Fimlab, Asiakaspalvelu ja neuvonta, p. 03 311 77800
Näyte
6 ml EDTA-verta (lapsilta 2 ml). Säilytys ja lähetys huoneenlämmössä, viikonlopun yli säilytys jääkaapissa.
Menetelmä
MtDNA:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio mutaatioiden osoittamiseksi mtDNA:n positioista 3460, 11778 tai 14484.
Tekotiheys / kesto
Tulos valmiina 2 – 4 viikon kuluessa.
Viitearvot, tulkinta
Tutkimuksesta annetaan lausunto.
Pistemutaation löytyminen mtDNA:n positioissa 3460, 11778 tai 14484 oireiselta potilaalta varmistaa Leberin perinnöllisen näköhermosairauden diagnoosin. Normaali tulos ei poissulje Leberin tautia, koska taudin taustalla saattaa olla jokin muu mtDNA:n mutaatio.
Huomautus
Leberin perinnöllinen optikusneuropatia (LHON) on maternellisti periytyvä sokeuteen johtava tauti, joka affisioi useammin miehiä kuin naisia. Sairaus on yleisin ei-traumaperäinen sokeutumisen syy nuorilla aikuisilla. Taudin penetranssi on alentunut. Geenivirhettä kantavista miehistä noin 30‐40 % sairastuu, kun taas naisilla vastaava luku on 15 %. Tauti puhkeaa yleensä nuorella aikuisiällä aiemmin täysin terveellä henkilöllä eikä sairauteen ole olemassa hoitoa. Sairauden akuutissa vaiheessa potilailla on oftalmologisessa tutkimuksessa todettavissa retinan mikroangiopatia, mutta sen löytyminen LHON-sukuun kuuluvalla henkilöllä ei välttämättä merkitse sokeutumista. Tautiin liittyy kolme valtamutaatiota mitokondriaalisessa DNA:ssa (mtDNA). Nämä mutaatiot sijaitsevat hengitysketjukompleksi I:n alayksiköitä koodaavissa geeneissä mtDNA:n positioissa 3460 (ND1-geeni), 11778 (ND4-geeni) ja 14484 (ND6-geeni). Nämä mutaatiot kattavat valtaosan LHON-tapauksista. Taudin penetranssi vaihtelee eri sukujen välillä, mikä saattaa johtua esimerkiksi muiden myötävaikuttavien mitokondriaalisten tai tuman geenien vaikutuksesta. Leberin taudissa patogeeniset mutaatiot ovat muista mitokondriaalisten tautien mutaatioista poiketen yleensä homoplasmisia. Heteroplasminen LHON-mutaatio on usein merkkinä uudesta, melko äskettäin eli 1-2 sukupolvea aikaisemmin syntyneestä mutaatiosta.