Tulosta

Tutkimus:
Perinnöllinen etenevä alaraajahalvaus (SPG4), SPAST-geenin mutaatioiden tutkimus, DNA-tutkimus (Päijät-Häme)

Luokitus:
Alihankittavat, Genetiikka

Käyttöönottopäivä:
10.6.2021

8900 • B -SPAST-D

Indikaatiot

Kliininen epäily autosomissa dominantisti periytyvästä spastisesta parapareesista eli SPG4-taudista.

Suorituspaikka
Tyks-Sapa-liikelaitos, Lääketieteellinen genetiikka

Lähete
TYKS Mikrobiologia ja genetiikka, Lähete DNA-tutkimukseen

Tiedustelut
Laboratoriokeskus, näytteiden lajittelu ja lähetys puh. (044 440) 6123

Näyte
6 ml EDTA-verta (lapsilta 2 ml). Säilytys ja lähetys huoneenlämmössä, viikonlopun yli säilytys jääkaapissa.

Menetelmä
SPAST-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Tunnetun mutaation osoittaminen joko sekvensoimalla tai restriktioentsyymidigestiolla.

Tekotiheys / kesto
Tulos valmiina 10-12 viikon kuluessa.

Viitearvot, tulkinta
Mutaation löytyminen SPAST-geenistä sopii autosomissa dominantisti periytyvään HSP-sairauteen (SPG4). Normaali tulos ei välttämättä sulje pois SPG4-diagnoosia, sillä mutaatio voi sijaita myös SPAST-geenin introni-tai säätelyalueilla.

Huomautus
Perinnölliset spastiset parapareesit / paraplegiat (HSP) eli etenevät alaraajahalvaustaudit ovat neurodegeneratiivisia sairauksia, joissa selvimpänä tunnusmerkkinä on alaraajojen lihastonuksen lisääntyminen ja tästä johtuva kävelyvaikeus. Muita tyypillisiä oireita ovat mm. asentotunnon heikkeneminen ja rakon toimintahäiriöt.

Neurologisessa tutkimuksessa todetaan aina alaraajojen spastisiteetti sekä jänneheijasteiden vilkastuminen.

HSP-sairaudet voidaan luokitella joko yksi- tai monioireisiksi taudeiksi. Yksioireinen HSP aiheuttaa kävelyn ja liikkumisen ongelmia, mikä johtuu keskushermoston liikehermoratojen rappeumamuutoksista. Monioireisessa HSP:ssa todetaan kävelyvaikeuden ohella muita sairauteen liittyviä neurologisia oireita, kuten ääreishermojen rappeumaa, raajojen lihasten kuihtumista sekä yläraajojen ataksiaa. ENMG-tutkimuksessa nähdään usein aksonivaurioita. HSP-sairaus voi alkaa jo lapsuudessa tai vasta keski-iällä. Yksioireinen HSP ei vaikuta elinikään, mutta monioireinen HSP voi lapsuudessa alkaessaan johtaa mentaaliseen retardaatioon, aikuisiällä alkaessaan taas muistin ja oppimiskyvyn heikentymiseen, joskus jopa dementiaan.

HSP-sairaudet ovat geneettisesti heterogeenisiä: tähän mennessä on kuvattu jo yli 20 geeniä, joiden mutaatiot liittyvät HSP-sairauksiin. Yleisin HSP-sairaus on SPG4, joka kattaa yli 40 % HSP-tapauksista maailmassa. SPG4-sairaus voi puhjeta jo imeväisiällä tai vasta yli 70-vuotiaana, ja se voi olla joko yksi- tai monioireinen. Tautiin liittyy epätäydellinen penetranssi: 45-vuotiaista geenivirheen kantajista n. 85 % sairastuu. SPG4 periytyy autosomissa vallitsevasti, ja sen taustalla ovat SPAST-geenin mutaatiot. SPAST koodaa AAA-proteiiniperheeseen (ATPases Associated with diverse cellular Activities) kuuluvaa kuljettajaproteiinia, spastiinia, jonka arvellaan sitoutuvan solun tukirangan tubuliiniin. Suurin osa SPAST-geenin mutaatioista on missense- tai nonsense-tyyppisiä pistemutaatioita. Mutaatiotyyppi vaikuttaa sairauden vaikeusasteeseen: missense-mutaatiot muuttavat spastiiniproteiinin tärkeimmän alayksikön AAA-kasetin rakennetta, jolloin spastiinin normaali toiminta häiriintyy. Nonsense-mutaatiot sen sijaan johtavat lyhentyneen mRNA:n pilkkomiseen solussa, jolloin spastiini-proteiinia ei syntetisoidu lainkaan.