Tulosta

Tutkimus:
Komplementin aktivaatiotutkimus (Päijät-Häme)

Luokitus:
Alihankittavat, Mikrobiologia

Käyttöönottopäivä:
11.8.2020

10470 • P -CAktt

Indikaatiot

Komplementin vaihtoehtoisen ja klassisen tien aktivaation mittaaminen.
Sisältää tutkimukset:
P-Komplementti faktori B + aktivaatiotuotteet
P-Komplementti C3 + aktivaatiotuotteet
P-Komplementti C4 + aktivaatiotuotteet
P-SC5b-9-kompleksi

Lähete
Mikrobiologinen tutkimuspyyntö (ATK).

Tiedustelut
Päijät-Häme: näytteiden lajittelu ja lähetys, p. (044 440) 6123. 

Näyte
3 x 1 ml EDTA-plasmaa erotetaan välittömästi ja pakastetaan heti, lähetetään hiilihappojäissä. Tuore näyte (EDTA-plasma tai veri) voidaan kuitenkin lähettää sulana kylmäkuljetuksena (+4 astetta), jos se tulee tutkivaan laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei käy.
HUOM: Pleuraneste, synovianeste ja likvori käsitellään kuten plasma (EDTA-putki).

Tekotiheys / kesto
Tehdään kerran viikossa.

Tulkinta
Annetaan lausunto. Komplementin aktivaatiotuotteiden määritys on indisoitua tiloissa, joissa epäillään komplementin aktivaatiota joko klassisen (antigeeni-vasta-ainereaktio, immuunikompleksit) tai oikotieaktivaation (lipopolysakkaridi, C3NeF) kautta.Matala C4 ja C3 viittaavat ns. klassisen tien aktivaatioon, normaali C4, mutta matalat C3 ja Faktori B oikotien aktivaatioon. Alentuneen (maksasairaudet) tai lisääntyneen (akuutin faasin proteiinit) synteesin takia ko. faktorien kvantitatiivisella immuno-kemiallisella määrityksellä (radiaaliimmunodiffuu-sio) ei aina päästä diagnoosiin. Aktivaatiotuotteiden osoitus varmistaa diagnoosin.

Viite
Brandslund I, et al. J Immunol Methods 1981; 44: 63.
Ramentol-Massana M, et al. Int Arch Allergy Appl Immunol 1982; 68:219.
Lew PD, et al. J Clin Invest 1979; 63:326.
Meri S. Moodi 1994; 5:220.
Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, London 1990.
Schur PH. Am J Clin Pathol 1977; 68:647.
Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124‐128.
Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60‐62.