Johdanto
Toisen laitevalmistajan menetelmällä tehtävä IGF-1 -määritys auttaa tilanteissa, joissa S -IGF1 on epäjohdonmukainen suhteessa kliiniseen kuvaan ja/tai kasvuhormonipitoisuuteen.
Indikaatiot
Kliinisen kuvan ja/tai GH-tason kanssa ristiriidassa olevan S -IGF1:n selvittely. Vaihtoehtoinen seurantamenetelmä.
Näyteastia
Seerumigeeliputki 5/4 ml
Näyte
1 ml (vähintään 0.5 ml) seerumia
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Seerumi erotellaan 2 tunnin kuluessa näytteenotosta. Lähetys huoneenlämmössä, jos näyte on perillä alihankintalaboratoriossa samana päivänä. Muutoin säilytys jääkaapissa ja lähetys kylmässä vuorokauden sisällä, mitä pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.PDF::SIVUNVAIHTO
Menetelmä
Immunoluminometrinen (ILMA). Menetelmän standardointi WHO NIBSC 1st IS 02/254.
Tulos valmiina
Viikon kuluessa
Viiteväli
| ikä (v) | tytöt/naiset (nmol/l) | pojat/miehet (nmol/l) |
| 0 – 3 | 2 – 22 | alle 17 |
| 4 – 6 | 5 – 30 | 3 – 27 |
| 7 – 9 | 7 – 36 | 5 – 33 |
| 10 – 11 | 15 – 58 | 9 – 41 |
| 12 – 13 | 22 – 69 | 19 – 66 |
| 14 – 15 | 25 – 64 | 23 – 66 |
| 16 – 18 | 25 – 56 | 22 – 54 |
| 19 – 21 | 15 – 42 | 15 – 42 |
| 22 – 24 | 13 – 38 | 13 – 38 |
| 25 – 29 | 11 – 34 | 11 – 34 |
| 30 – 34 | 9 – 30 | 9 – 30 |
| 35 – 39 | 8 – 29 | 8 – 29 |
| 40 – 44 | 8 – 28 | 8 – 28 |
| 45 – 49 | 7 – 28 | 7 – 28 |
| 50 – 59 | 6 – 27 | 6 – 27 |
| 60 – 64 | 6 – 29 | 6 – 29 |
| 65 – 69 | 5 – 29 | 5 – 29 |
| 70 – 79 | 5 – 28 | 5 – 28 |
| ≥ 80 | 4 – 27 | 4 – 27 |
Tulkinta
Kasvuhormonipuutoksessa IGF-1 on matala ja täydellisen puutoksen yhteydessä pitoisuus on vain 10 – 20 % normaalista. Alle kouluikäisillä lapsilla IGF-1:n diagnostinen arvo on usein rajallinen, sillä pitoisuuserot terveiden ja kasvuhormonipuutteisten välillä eivät ole selviä. IGF-1 on akromegalian diagnostiikassa ja hoidon seurannassa ensisijainen tutkimus. Aktiivisessa akromegaliassa IGF-1:n pitoisuus on selvästi kohonnut nousten myös raskauden ja ennenaikaisen puberteetin yhteydessä. Maksan vajaatoiminnalla, hypotyreoosilla, aliravitsemuksella ja estrogeenilla on pitoisuutta laskeva vaikutus. Tyypin 2 diabetes ja pidemmälle edennyt munuaisten vajaatoiminta vaikeuttavat pitoisuuden tulkintaa, sillä muutossuunta vaihtelee sekä lähdeaineistosta että mekanismioletuksesta riippuen.
Virhelähteet
Heterofiiliset vasta-aineet voivat häiritä määritystä.