Johdanto
Hyytymistekijöissä voi esiintyä perinnöllisiä muutoksia, joiden vuoksi erityisesti laskimotukosten vaara kasvaa.
Hyytymistekijä V (faktori V, FV) -geenin ns. Leiden-mutaatio on yleisin periytyvälle laskimotukostaipumukselle altistava tekijä. FV Leiden -mutaation esiintyvyys suomalaisväestössä on noin on 2-3 %. Heterotsygooteilla laskimotukoksen suhteellinen riski on 3-5 -kertainen. Homotsygooteilla, joilla muutos on molemmissa geenikopioissa, laskimotukosvaara on noin 30-kertainen muuhun väestöön verrattuna.
FV Leiden -mutaation nykyinen merkitsemistapa on kansainvälisten ohjeistusten ja referenssitietokantojen HGVS:n ja ClinVar:n mukaan c.1601G>A, p.(Arg534Gln) (NM_000130, rs6025). Samasta mutaatiosta on aiemmin yleisesti käytetty merkintää hyytymistekijä V -geenin (FV) nukleotidin 1691 geenivirhe (Arg506Gln) (APC-resistenssi).
Indikaatiot
Laskimotukoksen syyn selvittely. Harkinnan perusteella sukulaistutkimus, jos ensimmäisen asteen sukulaisella on todettu geenimuutos.
Potilaan esivalmistelu
Näyte voidaan ottaa milloin tahansa.
Näyteastia
Hyytymistutkimusputki, 109 mM Na-sitraatti, 5/2,7 ml (tai 5/3 ml K2 EDTA -putki)
Näyte
2,7 ml Na-sitraattiverta (tai 3 ml EDTA-verta)
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näyte lähetetään erottelematta huoneenlämmössä. Näyte säilyy tarvittaessa jääkaapissa 7 vrk. Näyte ei saa jäätyä.
Tulkinta
Hyytymistekijä V -geenin (FV) nukleotidin 1691 geenivirhe on vallitsevasti periytyvä, yleisin periytyvän laskimotukostaipumuksen vaaratekijä. Geenivirhe todetaan noin 2-4 %:lla suomalaisista. Nukleotidin 1691 pistemutaatio G>A aiheuttaa arginiinin muuttumisen glutamiiniksi kodonissa 506, p.(Arg506Gln). Tämän, myös faktori V Leideniksi kutsutun mutaation (FV Leiden), seurauksena proteiini C pystyy pilkkomaan FV:n aktivoitunutta muotoa vain hitaasti. Häiriö aiheuttaa ns. APC-resistenssin. Laskimotukoksen suhteellinen riski on heterotsygooteilla noin 2-5-kertainen, homotsygooteilla selvästi suurempi. Tukokset ovat usein spontaaneja, mutta vain osa geenivirheen kantajista saa koskaan tukoksia. Klassiset vaaratekijät kuten leikkaus, murtuma, immobilisaatio, vaikea infektio, e-pillerit, raskaus ja synnytys lisäävät todennäköisesti tukosvaaraa. Nykytiedon mukaan geenivirhe saattaisi assosioitua myös valtimotukosriskiin.
Tutkimuksesta annetaan lausunto. Poikkeavien löydösten kliinisestä merkityksestä annetaan lisäksi erillinen lausunto (Hyytymistutkimusten lisälausunto, HyytLaus).
Lisätietoa myös Taipumus saada veritulppa -oppaasta (www.hus.fi/hyytymishairioyksikko).
Virhelähteet
DNA-tutkimukset (B -FV-D, B -FII-D) eivät ole luotettavia, jos tutkittavalle on tehty kantasolusiirto tai maksansiirto (F V:n ja F II:n synteesi tapahtuu maksassa ja tutkimus tehdään veren valkosoluista eristetystä DNA:sta).
Jos tutkimukset halutaan tehdä kantasolusiirron saaneelle potilaalle, pyydetään tieto kantasolusiirrosta merkitsemään selvästi lähetteeseen sekä ottamaan yhteys genetiikan laboratorioon (p. 03 311 75328) näytteenotto-ohjeiden saamiseksi.
Hepariini, varfariini tai muut potilaan mahdollisesti käyttämät lääkkeet eivät häiritse määritystä.
Lisätiedot
Tutkimus kuuluu myös osatutkimuksena B -Trombot -selvittelyyn.