Johdanto
Ferritiini on suuri, intrasellulaarinen rautaa sitova proteiini. Plasman ferritiinikonsentraatio kuvastaa elimistön rautavarastoja.
Indikaatiot
Määritystä käytetään elimistön rautavarastojen määrän tutkimiseen, raudanpuutteen, hemokromatoosin ja transfuusiosideroosin osoittamiseen ja hoidon seurantaan sekä hypokromisten mikrosytääristen anemioiden erotusdiagnostiikkaan.
Näyteastia
Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml
Näyte
1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näyte voidaan lähettää huoneenlämmössä, jos se on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Säilytys jääkaapissa ja lähetys kylmässä, mikäli näyte saadaan perille viikon kuluessa. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
Elektrokemiluminesenssi (ECLIA)
Tulos valmiina
Tehdään päivittäin.
Viiteväli
| Naiset | 13 – 150 µg/l |
| Miehet | 30 – 400 µg/l |
Lasten viiteväleissä on runsaasti vaihtelua eri tutkimuksissa. Aivan pienillä varastorauta kuluu sitä mukaa kuin rautaa saadaan imettyä ja ferritiini voi hyvin olla 4 – 6 µg/l luokkaa. Kasvavan lapsen kohdalla pitoisuus alle 6 µg/l puhuu vahvasti raudanpuutteen puolesta. Pitoisuudet välillä 6 – 20 µg/l on harmaa-alue ja yli 20 µg/l on normaali arvo (jos silti aneeminen ja hypokrominen, voi viitata talassemiaan tai muuhun hemoglobinopatiaan).
Tulkinta
Alentuneet pitoisuudet johtuvat varastoraudan puutteesta. Ferritiinimäärityksellä elimistön rautavarastojen väheneminen voidaan osoittaa jo ennen kuin plasman rautapitoisuus alenee, hemoglobiinitaso laskee tai transferriiniarvo kohoaa. Rautahoidon aloittamisen jälkeen ferritiinipitoisuus nousee nopeasti, minkä vuoksi oikean kuvan saamiseksi on syytä pitää 1 – 2 viikon väliaika oraalisesta rauta-annoksesta plasman ferritiinin määritykseen.
Kohonneita arvoja tavataan maksasairauksissa, tulehdustiloissa, joissakin kroonisissa sairauksissa kuten reumassa, idiopaattisessa hemokromatoosissa ja runsaiden verensiirtojen aiheuttamassa transfuusiosideroosissa. Useissa maligniteeteissa ferritiinipitoisuus on lisääntynyt, erityisen korkeita arvoja tavataan akuuttissa myeloisessa leukemiassa.