Tulosta

Tutkimus:
TYROKSIINI, VAPAA, DIALYYSIMENETELMÄ

Luokitus:
Alihankittavat, Kemia

Päivitetty:
15.2.2022

6160 • S -T4-Vdi

Johdanto

Todennäköisesti vain vapaa tyroksiini on biologisesti aktiivinen, kun taas seerumin kantajaproteiineihin sitoutunut fraktio toimii hormonivarastona. Tapauksissa, joissa kantajaproteiinien pitoisuudet ja kokonaistyroksiinin taso poikkeavat huomattavasti normaalista, seerumin T4-Vdi antaa luotettavimman kuvan kilpirauhasen toiminnasta. Myöskään heterofiiliset vasta-aineet, autovasta-aineet tai reumafaktori eivät häiritse dialyysimenetelmää.

Indikaatiot

Hyper- ja hypotyreoosin diagnostiikka. Kilpirauhasen toiminnan selvittäminen ongelmatilanteissa, esim. kun T4-V ja TSH ovat ristiriidassa keskenään.

Potilaan esivalmistelu

On varmistauduttava, ettei potilaalle ole tehty äskettäin isotooppitutkimuksia.
Tyroksiinihoidon seurannassa näyte otetaan mieluiten aamulla ennen tyroksiiniannoksen ottamista. Näin voidaan menetellä myös niiden potilaiden kohdalla, jotka ottavat tyroksiinin illalla.

Näyteastia

Seerumiputki 5/4 ml, ensisijaisesti geelitön (Geeliputkea voi käyttää tarvittaessa, mutta seerumi on eroteltava geelin päältä sentrifugoinnin jälkeen.)

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) seerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy 2-3 vrk jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Tasapainodialyysi ja spesifinen radioimmunologinen määritys dialysaatista.

Tulos valmiina

Noin kahden viikon kuluessa (10 – 14 arkityöpäivää). 

Viiteväli

8 – 21 pmol/l 

Tulkinta

Pitoisuutta saattavat lisätä hepariinihoito, suuret salisylaattiannokset ja furosemidi, kun taas fenytoiini ja karbamatsepiini alentavat pitoisuutta osalla potilaista. Vaikeissa ei-kilpirauhasperäisissä taudeissa (non-thyroidal illness) pitoisuus voi olla kohonnut, mikä osassa tapauksia johtuu vapaiden rasvahappojen pitoisuuden kohoamisesta. T4-Vdi -pitoisuus pienenee jonkin verran raskauden loppua kohti. Tyroksiinilääkkeen ottamisen jälkeen seerumin T4-V -pitoisuus suurenee 10 – 20 %, mitä tietoa voidaan käyttää arvioidessa niiden potilaiden tuloksia, jotka ovat ehtineet ottaa tyroksiinin ennen näytteen ottoa.

Veren proteiinimuutokset eivät häiritse dialyysimenetelmää. Suuretkaan sitojaproteiinien (TBG, TBPA, albumiini) pitoisuus- tai affiniteettimuutokset eivät vaikuta T4-Vdi -tulokseen. Myöskään heterofiiliset vasta-aineet, autovasta-aineet tai reumafaktori eivät häiritse dialyysimenetelmää. Varsinkin kolme viimeksi mainittua aiheuttavat virheellisiä tuloksia monissa suorissa immunokemiallisissa T4-V- määritysmenetelmissä.