Johdanto

Troponiini on lihasproteiini, joka koostuu kolmesta alayksiköstä ja säätelee lihaksen supistumista. Troponiini-T (TnT) sitoo proteiinikompleksin (TnI-C-T) tropomyosiinisäikeeseen, troponiini-I (TnI) inhiboi aktomyosiinin ATPaasia ja troponiini-C (TnC) säätelee säikeen supistumista sitomalla itseensä neljä kalsiumionia, jolloin se samalla kumoaa TnI:n lihassupistusta inhiboivan vaikutuksen. Sydämen troponiinit (cTnI ja cTnT) poikkeavat rakenteeltaan muiden lihasten vastaavista. Sydänlihasspesifisyytensä ansiosta troponiinit ovat ensisijaisia sekä ennusteellisesti parhaita diagnostisia merkkiaineita ja niitä on normaalisti veressä hyvin vähän. Sydänlihassolujen vaurioituessa merkkiainetta vapautuu verenkiertoon. cTnI-pitoisuuden suureneminen havaitaan 2-3 tuntia rintakivun alkamisesta ja se saavuttaa huippunsa 18-24 tunnissa ja pysyy koholla 3-10 päivää.

Indikaatiot

Sydänlihasvaurioiden diagnostiikka.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Säilytys ja lähetys jääkaappilämpötilassa, mikäli näyte on perillä vuorokauden sisällä (24 tuntia) näytteenotosta alihankintalaboratoriossa. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

CMIA

Tulos valmiina

Vuorokauden sisällä näytteen saapumisesta alihankintalaboratorioon. Tutkimusta tehdään arkipäivisin, ei ole päivystystutkimus.

Viiteväli

Naiset alle 16 ng/l

Miehet alle 34 ng/l

Tulkinta

Viiteylärajaa (99. persentiili, jonka alle jää 99 % terveistä) suuremmat pitoisuudet ovat merkityksellisiä sydäninfarktiin tai akuuttiin sepelvaltimotapahtumaan sairastuneen potilaan ennusteen arvioinnissa ja hoidon ohjaamisessa.

Plasman cTnI-pitoisuutta voivat nostaa myös akuutti neurologinen sairaus (aivoinfarkti tai lukinkalvonalainen verenvuoto), myokardiitti, keuhkoembolia, sydämen kongestiivinen vajaatoiminta, hypertrofinen kardiomyopatia, rytmi- tai johtumishäiriöt, rytminsiirto tai muu sydäntrauma, aortan dissekoituma tai aorttaläppävika, krooninen munuaisten vajaatoiminta, amyloidoosi, reumakuume, hemokromatoosi, sarkoidoosi, skleroderma, palovammat, myrkyt ja kardiotoksiset lääkkeet (esim. sytostaatit), sepsis tai muu perussairauden kriittinen tila.

Virhelähteet

Vääriä positiivisia tuloksia voi ilmetä, jos potilas on saanut esim. kuvantamisen yhteydessä hiiren monoklonaalisia vasta-aineita. Tällöin saattaa syntyä vasta-aineita hiiren immunoglobuliineja vastaan (HAMA, human anti-mouse antibodies), mitä epäiltäessä suositellaan ottamaan yhteyttä laboratorioon.

Lisätiedot

17.1.2022 asti vanhat viitevälit olivat Immunokemiluminometrinen (CLIA) -menetelmällä:

Naiset:  alle 37 ng/l

Miehet: alle 57 ng/l

Nykyiset viitevälit noin 30% matalammat menetelmämuutoksesta johtuen.