Johdanto
Pikatestillä voidaan nopeasti osoittaa virtsasta buprenorfiini ja norbuprenorfiini.
Indikaatiot
Tutkimus on tarkoitettu vain Kanta-Hämeen päivystyskäyttöön potilaan sekavuuden tai tajunnantason laskun syyn selvittelyyn. Muussa terveydenhoidollisessa ja päihdehuollon testauksessa on seulontapyyntönä 4221 U -Huum-O tai buprenorfiinin spesifinen osoitusmenetelmä 4203 U -Bupre-O.
Potilaan esivalmistelu
Näytteenottoon tulevan asiakkaan henkilöllisyys varmistetaan kuvallisesta henkilökortista, tai voimassa olevasta passista tai ajokortista.
Näyteastia
Tehdaspuhdas, tarkoitukseen valittu muovipuollo.
Näyte
Virtsanäytettä otetaan puhtaaseen, kuivaan muoviseen virtsanäytepurkkiin, missä ei ole säilöntäainetta. Näytemäärän tulisi olla vähintään 1-2 ml. Näyte otetaan valvotusti. Näytteenotossa ja näytteen säilytyksessä tulee varmistua ettei näytettä päästä manipuloimaan.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näytettä voidaan säilyttää huoneenlämmössä 8 h ja jääkaapissa (+2 -8 °C) 3 vrk. Pidempää säilytystä varten näyte on pakastettava. Lähetys huoneenlämpöisenä. Positiivista näytettä säilytetään laboratoriossa kuukauden ajan.
Menetelmä
Immunologinen seulontamenetelmä.
Tulos valmiina
Päivystystutkimus
Viiteväli
Negatiivinen. Tulos vastataan kvalitatiivisena (POS/NEG).
Tulkinta
Pikatesti on tarkoitettu vain päivystyskäyttöön. Positiivinen vastaus osoittaa, että näytteessä saattaa olla mitattavia määriä buprenorfiinia tai norbuprenorfiinia. Tulosta ei pidä käyttää ilman varmistusanalyysiä päätöksentekoon, jolla voi olla oikeudellisia, sosiaalisia tai taloudellisia vaikutuksia potilaalle.
Huumeseulan cut-off rajat ovat:
| Buprenorfiini | 10 µg/l |
| Norbuprenorfiini | 10 µg/l |
Virhelähteet
Tämä testi on tarkoitettu ainoastaan huumenäytteiden seulontaan, eikä yksin sen perusteella saa tehdä diagnostisia päätöksiä. Testiä ei ole tarkoitettu myöskään kvantitatiivisten tai toksisten pitoisuuksien määrittämiseen. Positiivinen tulos tulisi tarvittaessa varmistaa akkreditoidussa tutkimuslaboratoriossa. Väärien tulosten mahdollisuus on olemassa johtuen mm. virtsassa olevista häiritsevistä aineista sekä ristireagoinnista toisten lääkeaineiden kanssa.
Tekijöitä, jotka vaikuttavat huumaus- ja lääkeaineiden löytyvyyteen virtsanäytteestä:
– elimistöön joutuneen aineen määrä (annos, annostiheys, antotapa)
– aika viimeisestä käyttökerrasta
– aineen farmakokineettiset erikoispiirteet (puoliintumisaika, erittymistiet, erittyminen virtsaan eri fysiologisissa olosuhteissa)
– virtsan laatu (väkevöitymisaste, pH)
– yksilön erityispiirteet (ruumiinrakenne, sairaudet)
Jos epäillään tuloksen oikeellisuutta, testi uusitaan käyttäen toista virtsanäytettä.