Tulosta

Tutkimus:
AMYLAASI
näytä osatutkimukset

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
18.2.2020

4589 • P -Amyl

1080 • U -Amyl

1079 • Se-Amyl

Johdanto

Amylaasi on sylkirauhasten ja haiman erittämä digestioentsyymi. Sen molekyylikoko on pieni, n. 60000 ja seerumissa esiintyvä entsyymi eliminoituu pääasiassa erittymällä virtsaan.

Indikaatiot

Akuutin pankreatiitin diagnostiikka.

Näyteastia

P -Amyl: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

U -Amyl: tehdaspuhdas muoviputki

Se-Amyl: geelitön Li-hepariiniputki tai tehdaspuhdas muoviputki

Näyte

P -Amyl: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

U -Amyl: 2 – 5 ml virtsaa.

Se-Amyl: 1 ml (vähintään 0.5 ml) eritettä.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

P -Amyl: Eroteltu plasma säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

U -Amyl: Määritys on tehtävä mahdollisimman nopeasti, jos näytteen pH on alle 7, sillä α-amylaasi säilyy huonosti happamassa virtsassa. Lähetys huoneenlämmössä, jos kuljetus kestää korkeintaan vuorokauden. Näyte, jonka pH on yli 7, säilyy 10 vrk jääkaappilämpötilassa.

Se-Amyl: Näyte säilyy jääkaappilämpötilassa ainakin 3 vrk, lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Kineettinen mittaus IFCC:n suosituksen mukaan.

Tulos valmiina

Tehdään päivittäin, P -Amyl on päivystystutkimus.

Viiteväli

P -Amyl  25 – 120 U/l
U -Amyl  45 – 700 U/l

Se-Amyl: Ei viitteellistä raja-arvoa, tulos suhteutetaan plasman amylaasipitoisuuteen.

Tulkinta

Akuutissa pankreatiitissa veren amylaasiaktiivisuus nousee nopeasti. Korrelaatiota taudin vaikeuteen ei kuitenkaan ole. Virtsan amylaasitutkimuksen haittana on se, että pitoisuus riippuu lisäksi nestetasapainosta ja kaikilta potilailta ei virtsaa saada. Siksi päivystystutkimuksena määritetään veren amylaasiaktiivisuutta. Sen sensitiivisyys akuutin pankreatiitin osoittamisessa on noin 70 – 90 %. Virtsan amylaasiaktiivisuuskaan ei nouse aina pankreatiiteissa. Aktiivisuus pysyttelee korkeana 1/2 – 2 vrk akuutin kliinisen vaiheen jälkeen. Jos munuaisfunktio on normaali, myös virtsassa tavataan kohonneita arvoja. Kohonneita plasman amylaasiarvoja voi esiintyä myös mm. haimakystan, sappitietaudin, suolistotukoksen, mahahaavan, umpilisäketulehduksen, kohdunulkoisen raskauden ja parotiitin yhteydessä.

Munuaisten vajaatoiminta aiheuttaa myös veren amylaasiaktiivisuuden nousun, koska tällöin sen normaali eliminaatio on hidastunut. Amylaasin erittyminen on hidastunut myös ns. makroamylasemiassa. Tällöin amylaasi on kiinnittynyt johonkin toiseen makromolekyyliin, tavallisimmin immunoglobuliineihin, muodostaen suuren kompleksin, joka ei erity virtsaan. Makroamylasemiassa veren amylaasipitoisuus on jatkuvasti koholla, mutta virtsan amylaasiaktiivisuus on matala.

Amylaasiaktiivisuuden alkuperää voidaan tarkemmin selvittää määrittämällä amylaasin isoentsyymit.

Se-Amyl tutkitaan tavallisimmin dreenieritteestä mahakirurgian jälkitilaa arvioitaessa.