Tulosta

Tutkimus:
BILIRUBIINI, BILIRUBIINIKONJUGAATIT, BILIRUBIINI LAPSET
näytä tutkimukset

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
20.2.2020

4592 • P -Bil

151 • P -Bil-L

Lasten ihopistonäyte

4593 • P -Bil-Kj

Johdanto

Bilirubiini syntyy hemin hajoamistuotteena retikuloendoteliaalisessa kudoksessa. Vapaana ollessaan se liukenee huonosti veteen ja on toksinen erityisesti aivoille. Vapaa bilirubiini sitoutuu veressä albumiiniin ja kulkeutuu maksaan, joka konjugoi siihen glukuronihapon. Konjugoitu muoto on vesiliukoista. Se erittyy sapen mukana suoleen ja plasmapitoisuuden koholla ollessa myös virtsaan.

Indikaatiot

Maksan ja sappiteiden toimintähäiriöiden, hemolyyttisten tilojen sekä keltaisuuden (ikteruksen) selvittely.

Näyteastia

P -Bil ja P -Bil-Kj: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

P -Bil-L: MiniCollect-putki (LH) 1 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa. Kantapäästä otetun P -Bil-L -näytteen riittävyys turvataan tavoitemäärällä 800 µl, koska vastasyntyneillä HKR-taso on usein korkea.

Hemolyysi häiritsee erityisen voimakkaasti konjugoidun bilirubiinin mittaamista, minkä johdosta ihopistonäyte ei sovellu P -Bil-Kj -määritykseen.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy valolta suojattuna ja eroteltuna huoneenlämmössä vuorokauden ja jääkaapissa 3 päivää.

Korkin ja tarran antama valosuojaus riittää eikä erillisiä foliokääreitä tarvita. Näytteitä ei kuitenkaan saa säilyttää suorassa auringonvalossa tai keinovalon välittömässä läheisyydessä.

Menetelmä

Diatsoreaktio ja fotometrinen mittaus.

Tulos valmiina

Tehdään päivittäin. Kokonaisbilirubiinimääritykset ovat päivystystutkimuksia.

Viiteväli

P -Bil ja P -Bil-L  5 – 25 µmol/l
P -Bil-Kj alle 5 µmol/l

Tulkinta

Bilirubiinin kohoaminen voi johtua bilirubiinin lisääntyneestä muodostumisesta, vähentyneestä erityksestä tai molemmista samanaikaisesti. Konjugoitunut bilirubiini lisääntyy sappiteiden obstruktiossa ja maksasolujen eritysdefektissä (Dubin-Johnsonin ja Rotorin syndrooma). Konjugoitumaton bilirubiini kohoaa hemolyysin, konjugoivan entsyymin puutteen (Crigler-Najjarin syndrooma) ja bilirubiinin maksasoluihin pääsyn estymisen (Gilbertin syndrooma) yhteydessä. Vaikeissa maksasoluvaurioissa kuten hepatiitissa, maksanekroosissa ja lääkeaineiden toksisessa maksavaikutuksessa lisääntyvät yleensä sekä konjugoitunut että konjugoitumaton bilirubiini.

Ehkäisypillerit ja anaboliset steroidit voivat nostaa konjugoituneen bilirubiinin pitoisuutta. Jotkut lääkeaineet (klassisesti fenobarbitaali) kohottavat konjugoituneen bilirubiinin osuutta kokonaisbilirubiinista, koska ne aktivoivat maksan glukuronyylitransferaasia.

Vastasyntyneiden hyperbilirubinemia on tavallisesti ei-hemolyyttistä ja johtuu maksan glukuronyylitransferaasiaktiivisuuden vähäisyydestä. Keltaisuus on hemolyyttistä Rh- ja ABO-immunisaatioissa. Hoitotoimenpiteet määräytyvät useiden tekijöiden perusteella, joihin kuuluvat mm. ikä, seerumin bilirubiinipitoisuus ja sen lisääntymisnopeus, plasman albumiinipitoisuus, veren hemoglobiinipitoisuus ja vastasyntyneen paino.

Taulukko. Kokonaisbilirubiinipitoisuuden (µmol/l) ikäsidonnaiset valohoito- ja verenvaihtorajat raskausviikolla 38 tai myöhemmin syntyneillä. Lähde: Jaundice in newborn babies under 28 days. NICE (National Institute for Health and Care Excellence) -suositus, Iso-Britannia. Julkaistu 5/2010, päivitetty 5/2016.

Ikä (h)

Valohoitoraja

Verenvaihtoraja
0 > 100 > 100
6 > 125 > 150
12 > 150 > 200
18 > 175 > 250
24 > 200 > 300
30 > 212 > 350
36 > 225 > 400
42 > 237 > 450
48 > 250 > 450
54 > 262 > 450
60 > 275 > 450
66 > 287 > 450
72 > 300 > 450
78 > 312 > 450
84 > 325 > 450
90 > 337 > 450
96+ > 350 > 450

Huom. Taulukossa mainitut toimenpiderajat ovat suuntaa antavia ja koskevat täysiaikaisia vastasyntyneitä.
Mitä ennenaikaisempi lapsi on, sitä pienemmällä bilirubiinipitoisuudella hoitotoimenpiteet aloitetaan. Viite: American Academy of Pediatrics Clinical Practice Guideline. Subcommittee on Hyperbilirubinemia. Management of Hyperbilirubinemia in the Newborn Infant 35 or More Weeks of Gestation. Pediatrics 2004;114:297‐316. Julkaisussa on esitetty 35 raskausviikosta lähtien ja kellastumisen riskitekijöiden määrään suhteutetut kokonaisbilirubiinipitoisuuksien toimenpidekuvaajat.

Hoitoyksiköt ovat ohjeistuksien pohjalta laatineet omia gestaatioikään perustuvia rajoja ja käyrästöjä, joita käytetään ensisijaisesti seurannassa ja kliinisessä päätöksenteossa.

Virhelähteet

Maksan toimintakokeessa 1696 Pt-ICG-R ja varjoaineena käytetty indosyaniinivihreä (ICG) häiritsee bilirubiinimääritysten menetelmää ja voi aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia, mikä tulee huomioida näytteenoton ajoituksessa maksafunktiosta riippuen. Terveillä henkilöillä aine poistuu maksan toimintakokeessa verenkierrosta alle puolessa tunnissa (20 min näytteessä pitoisuus korkeintaan 4 % alkuperäisestä), mutta bifaasinen puoliintumisaika voi annosriippuvaisesti olla normaalitilanteessa pisimmillään noin 60 – 80 min.

Lisätiedot

Bilirubiinitutkimusta pyydettäessä tehdään vain kokonaisbilirubiinipitoisuuden määritys. Ei ole hyötyä seurata konjugoidun bilirubiinin osuutta rutiininomaisesti kaikista näytteistä, minkä vuoksi bilirubiinikonjugaatit määritetään vain erikseen pyydettäessä.