Tulosta

Tutkimus:
C-PEPTIDI, PROINSULIININ
näytä osatutkimukset

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
29.1.2019

6369 • fP-C-Pept

luo samanaikaisesti tutkimuksen 1468 fP-Gluk

6395 • P -C-PeptA

luo samanaikaisesti tutkimuksen 1471 P -Gluk

Johdanto

Insuliinin erittyessä haiman beetasoluista proinsuliinimolekyyli pilkkoutuu siten, että muodostuu insuliinimolekyyli ja C-peptidimolekyyli. C-peptidin esiintyminen verenkierrossa merkitsee aina endogeenisen insuliinituotannon olemassaoloa, myös diabeetikoilla. C-peptidin puoliintumisaika perifeerisessä veressä on noin 20 min ja insuliinin noin 10 min. Insuliinierityksen riittävyyttä arvioidaan yleisesti myös aterian jälkeen mitattavalla ns.stimuloidulla C-peptidillä (6395 P -C-PeptA).

Indikaatiot

Potilaan oman insuliinituotannon selvittely insuliinihoitoisessa diabeteksessa, aikuistyyppisessä diabeteksessa ennen insuliinihoidon aloittamista sekä erilaisten hypoglykemiatilojen yhteydessä.

Potilaan esivalmistelu

Tutkimuksessa 6369 fP-C-Pept 10 – 14 tunnin paasto näytteenottoa edeltävästi. Aterian jälkeinen tutkimus 6395 P -C-PeptA otetaan yleisimmin 2 tunnin kuluttua aamupalan (300 – 400 kcal) syömisestä.

Näyteastia

fP-C-Pept ja P -C-PeptA: Litiumhepariinigeeliputki 5/3 ml

fP-Gluk: verensokeriputki (fluoridisitraatti) 5/3 ml

Näyte

fP-C-Pept ja P -C-PeptA: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

fP-Gluk: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

fP-C-Pept ja P -C-PeptA: näyte voidaan lähettää geeliputkessa sentrifugoimatta huoneenlämmössä, mikäli se on perillä 4 tunnin kuluessa näytteenotosta. Muutoin eroteltu näyte lähetetään vuorokauden sisällä kylmässä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

fP-Gluk: plasmanäyte säilyy 48 tuntia huoneenlämmössä tai jääkaappilämpötilassa.

Menetelmä

fP-C-Pept ja P -C-PeptA: elektrokemiluminesenssi (ECLIA)

fP-Gluk: entsymaattinen määritys

Tulos valmiina

Tehdään päivittäin.

Viiteväli

fP-C-Pept: 0.37 – 1.47 nmol/l

P -C-PeptA: 0.70 – 1.60 nmol/l

C-peptiditulos on aina suhteutettava näytteenottohetkellä vallitsevaan veren glukoosipitoisuuteen, joka määritetään automaattisesti eri putkesta tutkimusten 6369 fP-C-Pept ja 6395 P -C-PeptA yhteydessä.

Tulkinta

C-peptidimäärityksellä voidaan selvittää insuliinihoitoa saavan diabeetikon haiman oma insuliinin erityskyky. Diabeetikon C-peptidiarvot ovat riippuvaisia diabetestyypistä, taudin kestoajasta, potilaan iästä ja painosta. Aterian jälkeinen C-peptidipitoisuus on yleensä alle 0.70 nmol/l insuliinihoitoa tarvitsevilla diabeetikoilla.

Aterian jälkeinen C-peptidimääritys on keskeinen etenkin niille potilaille, joilla paastoglukoosi on normaalitasolla tai alle 7 mmol/l.

Ylipainoisilla henkilöillä ja vanhuksilla saadaan korkeampia arvoja ja munuaisten vajaatoiminnassa C-peptidipitoisuudet voivat olla virheellisen korkeita. Hypoglykemian aikana mitattu C-peptidipitoisuus yli 0.20 nmol/l viittaa epätarkoituksenmukaiseen insuliinieritykseen ja mahdollisesti insulinoomaan.

Virhelähteet

Insuliinivasta-aineet eivät häiritse määritystä.

Lisätiedot

Glukagonikokeen (Pt-Glkg-R1) yhteydessä suoritettavilla C-peptidimäärityksillä saadaan endogeenisesta insuliinituotannosta luotettavampi kuva kuin yksittäisellä C-peptidimäärityksellä.