Tulosta

Tutkimus:
FERRITIINI

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
4.1.2018

4826 • P -Ferrit

Johdanto

Ferritiini on suuri, intrasellulaarinen rautaa sitova proteiini. Plasman ferritiinikonsentraatio kuvastaa elimistön rautavarastoja.

Indikaatiot

Määritystä käytetään elimistön rautavarastojen määrän tutkimiseen, raudanpuutteen, hemokromatoosin ja transfuusiosideroosin osoittamiseen ja hoidon seurantaan sekä hypokromisten mikrosytääristen anemioiden erotusdiagnostiikkaan.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte voidaan lähettää huoneenlämmössä, jos se on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Säilytys jääkaapissa ja lähetys kylmässä, mikäli näyte saadaan perille viikon kuluessa. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Elektrokemiluminesenssi (ECLIA)

Tulos valmiina

Tehdään päivittäin.

Viiteväli

Naiset   13 – 150 µg/l
Miehet 30 – 400 µg/l

Lasten viiteväleissä on runsaasti vaihtelua eri tutkimuksissa. Aivan pienillä varastorauta kuluu sitä mukaa kuin rautaa saadaan imettyä ja ferritiini voi hyvin olla 4 – 6 µg/l luokkaa. Kasvavan lapsen kohdalla pitoisuus alle 6 µg/l puhuu vahvasti raudanpuutteen puolesta. Pitoisuudet välillä 6 – 20 µg/l on harmaa-alue ja yli 20 µg/l on normaali arvo (jos silti aneeminen ja hypokrominen, voi viitata talassemiaan tai muuhun hemoglobinopatiaan).

Tulkinta

Alentuneet pitoisuudet johtuvat varastoraudan puutteesta. Ferritiinimäärityksellä elimistön rautavarastojen väheneminen voidaan osoittaa jo ennen kuin plasman rautapitoisuus alenee, hemoglobiinitaso laskee tai transferriiniarvo kohoaa. Rautahoidon aloittamisen jälkeen ferritiinipitoisuus nousee nopeasti, minkä vuoksi oikean kuvan saamiseksi on syytä pitää 1 – 2 viikon väliaika oraalisesta rauta-annoksesta plasman ferritiinin määritykseen.

Kohonneita arvoja tavataan maksasairauksissa, tulehdustiloissa, joissakin kroonisissa sairauksissa kuten reumassa, idiopaattisessa hemokromatoosissa ja runsaiden verensiirtojen aiheuttamassa transfuusiosideroosissa. Useissa maligniteeteissa ferritiinipitoisuus on lisääntynyt, erityisen korkeita arvoja tavataan akuuttissa myeloisessa leukemiassa.