Tulosta

Tutkimus:
FOSFAATTI, EPÄORGAANINEN
näytä osatutkimukset

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
2.1.2019

1431 • fP-Pi

1429 • dU-Pi

1433 • U -Pi

9613 • U -PiKre

Johdanto

Fosfaatti on elimistön tärkeä mineraaliaine. Sitä on kehon kaikissa soluissa suurimman osan ollessa luustossa (n. 85 %). Fosfaattia saadaan ravinnosta runsaasti, se absorboidaan suolesta miltei täydellisesti ja ylimäärä eritetään pääosin virtsaan.

Indikaatiot

Lisäkilpirauhassairauksien, D-vitamiinin puutosten, malabsorptioiden sekä munuaistautien diagnostiikka ja seuranta.

Näyteastia

fP-Pi: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

dU-Pi, U -Pi ja U -PiKre: keräysastia ja tehdaspuhdas muoviputki

Näyte

fP-Pi: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa, ei hemolyysiä. Suositellaan paastonäytettä.

dU-Pi: 3 ml vuorokausivirtsaa. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan, tilavuus mitataan ja merkitään lähetteeseen. pH säädetään tasolle alle 3 ennen määritystä. Määritys voidaan tehdä myös näytteestä, johon on keräyksen aikana lisätty säilöntäaineeksi 6 mol/l suolahappoa.

U -Pi ja U -PiKre: Koko kertavirtsa sekoitetaan ja analysoitavaksi otetaan 3 ml näytettä.
Lapset U -PiKre: näytteeksi käy tarvittaessa myös keskivirtsanäyte, miniminäytemäärä 1 ml.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Sentrifugoitu ja erotettu plasmanäyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa. Virtsanäyte säilyy 3 vrk jääkaappilämpötilassa.

Menetelmä

Fotometrinen

Tulos valmiina

Arkipäivisin samana päivänä.

Viiteväli

fP-Pi  
Naiset 0.76 – 1.41 mmol/l
Miehet 18 – 49 v 0.71 – 1.53 mmol/l
              ≥ 50 v 0.71 – 1.23 mmol/l
   
Lapset fP-Pi  
vastasyntyneet: 1.50 – 2.60 mmol/l
1 kk – 6 kk 1.50 – 2.50 mmol/l
6 kk – 2 v 1.30 – 2.20 mmol/l
2 – 12 v 1.20 – 1.80 mmol/l
13 – 16 v 1.10 – 1.80 mmol/l
Puberteetissa ad 1.95 mmol/l
   
dU-Pi 20 – 50 mmol

Kertavirtsasta määritetyille fosfaatille (1433 U -Pi) ja kreatiniiniin suhteutetulle fosfaatille (9613 U -PiKre) ei ole viitearvoja.

Tulkinta

Hypofosfatemiaa esiintyy hyperparatyreoosissa, munuaistubulusvaurioissa, malabsorptiossa, aliravitsemuksessa, vaikeissa suolistosairauksissa, osteomalasiassa ja D-vitamiinin puutoksissa. Diabeettisen kooman hoidon aikana ja alkaloosin yhteydessä seerumin fosfaattitaso laskee voimakkaasti.

Hyperfosfatemiaa syntyy lisääntyneen tubulaarisen reabsorption takia hypoparatyreoidismissa ja munuaisten vajaatoiminnassa. Myös asidoosi ja pitkäaikainen immobilisaatio nostavat seerumin fosfaattipitoisuutta.