Tulosta

Tutkimus:
IMMUNOFIKSAATIOTUTKIMUS
näytä tutkimukset

Luokitus:
Mikrobiologia

Käyttöönottopäivä:
24.4.2014

3401 • S -ImmFix

3403 • dU-ImmFix

Johdanto

Immunofiksaatio on proteiinielektroforeesin jatkotutkimus, joka tehdään automaattisesti silloin, kun seerumissa (S -Prot-Fr -tutkimus) tai virtsassa (dU-Prot-Fr -tutkimus) näkyy uusi paraproteiinifraktio (M-komponentti). Myelooman remission tutkimisessa, erityisesti kantasolujen siirtohoidon yhteydessä, seerumin tai virtsan proteiinien immunofiksaatioita kannattaa tehdä silloinkin, kun elektroforeesissa ei näy paraproteiinia.

Immunofiksaatio on tavallista proteiinielektroforeesia herkempi seuraavissa tapauksissa:

1) Potilaalla on pieni gamma-alueen paraproteiini eikä muu immunoglobuliinituotanto ole suppressoitunut.
2) Seerumin paraproteiini on vapaa kevytketju. Tällöin immunofiksaation herkkyys usein riittää paraproteiinin osoittamiseen myös seerumista.
3) Beeta-alueella on pieni paraproteiini, joka ei visualisoidu proteiinielektroforeesissa selkeästi omana fraktionaan.

Indikaatiot

Todetun paraproteiinin tyypittäminen. Myelooman kantasolusiirtohoidon seuranta.

Näyteastia

S -ImmFix: seerumigeeliputki 5/4 ml
dU-ImmFix: tehdaspuhdas muoviputki 11 ml

Näyte

S -ImmFix: 2 ml seerumia
dU-ImmFix: 10 ml vuorokausivirtsaa

Näytteen säilytys ja kuljetus

S -ImmFix ja dU-ImmFix: näyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Immunofiksaatio. Tunnistavina vasta-aineina käytetään tavallisesti anti-IgG, -IgA, -IgM, -kappa ja -lambda seerumeita. Tarvittaessa käytetään myös muita antiseerumeita.

Tulos valmiina

Viikon kuluessa.

Viiteväli

Tutkimuksesta annetaan lausunto. Seeruminäytteistä tehdään samalla IgG:n, IgA:n ja IgM:n kvantitatiiviset määritykset.

Lisätiedot

Myelooman tavallisissa seurantanäytteissä immunofiksaatio tehdään vain, jos paraproteiini(e)n liikkuvuus on muuttunut tai pitoisuudessa on tapahtunut selvä muutos tai potilaalle on ilmestynyt uusia paraproteiineja seerumiin tai virtsaan.