Tulosta

Tutkimus:
INSULIININ KALTAINEN KASVUTEKIJÄ 1

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
4.6.2019

3253 • S -IGF1

IGF1-pyyntö luo analyysivaiheessa laskentatutkimuksen 5379 S -IGF1SDS

Johdanto

Insuliinin kaltainen kasvutekijä 1 (insulin-like growth factor 1) on peptidi, jota syntyy pääasiassa maksassa. Veressä noin 95 % IGF1:stä on sitoutuneena kantajaproteiineihin, joista tärkein on IGFBP3. Kasvuhormoni kiihdyttää IGF1:n synteesiä ja erittymistä, mutta IGF1-pitoisuudessa ei tapahdu samanlaisia pulsoivia muutoksia kuin kasvuhormonin kohdalla. Sitoutuminen kantajaproteiineihin pidentää IGF1:n puoliintumisaikaa ja pitää tason vakaampana. IGF1 heijastaa luotettavasti kasvuhormonivaikutusta ja säätelee myös pitoisuudellaan aivolisäkkeen kasvuhormonieritystä.

Indikaatiot

Kasvuhormonin puutostilojen ja akromegalian diagnostiikka sekä hoitovasteen seuranta.

Näyteastia

Seerumigeeliputki 5/4 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) seerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Seerumi erotellaan 2 tunnin kuluessa näytteenotosta. Näyte säilytetään ja lähetetään huoneenlämmössä, jos se on perillä vuorokauden kuluessa. Muutoin näyte säilytetään jääkaapissa ja lähetetään kylmässä 2 vrk:n sisällä, mitä pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Elektrokemiluminesenssi (ECLIA). Menetelmän standardointi WHO NIBSC 1st IS 02/254.

Tulos valmiina

Arkipäivisin samana päivänä.

Viiteväli

IGF1-tuloksen yhteydessä raportoidaan erikseen myös S -IGF1SDS eli IGF1-pitoisuuden SD-Score (SDS). SDS on viitevälejä täydentävä estimaatti tuloksen sijoittumisesta normaalijakaumaan tai muunnoksesta siihen, kuten jakaumaltaan vino IGF1 edellyttää. Poikkeavuusmerkintä tulee IGF1-määrityksessä vain S -IGF1SDS:n kohdalle, mikäli SDS on rajojen ± 2.0 ulkopuolella. Alla esitettyjä ikäkohtaisesti spesifejä IGF1-viitevälejä ei sisällytetä tutkimuksen ohjaustietoihin.

IGF1_viitevälitaulukko

Tulkinta

Kasvuhormonin puutoksessa IGF1 on matala ja täydellisen kasvuhormonin puutteen yhteydessä pitoisuus on alentunut 15 – 25 %:iin normaalitasosta. Alle 5-vuotiailla lapsilla saadaan joskus vaikeasti tulkittavia arvoja. IGF1 on akromegalian diagnostiikassa ja hoidon seurannassa ensisijainen tutkimus. Aktiivisessa akromegaliassa IGF1:n pitoisuus on selvästi kohonnut ja hoidon tavoitteena ovat ikä- ja sukupuolikohtaiset normaaliarvot. Aliravitsemustiloissa (esim. anorexia nervosa) ja kroonisissa yleissairauksissa (esim. tulehdukselliset suolistosairaudet) IGF1:n pitoisuus on alentunut.

Viite:
Katznelson L, Laws ER Jr., Melmed S, et al. Acromegaly: An Endocrine Society Clinical Practice Guideline. J Clin Endocrinol Metab. 2014;99(11):3933-3951.

Virhelähteet

Vääriä positiivisia tuloksia on todettu raskauden ja ennenaikaisen puberteetin yhteydessä. Maksan tai munuaisten vajaatoiminta, hypotyreoosi, aliravitsemus, pitkäaikainen paasto, vaikea infektio ja huonossa tasapainossa oleva diabetes saattavat myös aiheuttaa virheellisiä tuloksia. Estrogeenihoito voi johtaa vääriin negatiivisiin tuloksiin ja vaikeuttaa IGF1-määrityksen tulkintaa.