Tulosta

Tutkimus:
MAGNESIUM
näytä osatutkimukset

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
23.3.2017

4601 • P -Mg

2299 • dU-Mg

2305 • U -Mg

9616 • U -MgKre

Johdanto

Magnesium on elimistön tärkeä mineraaliaine, josta puolet on luustossa ja lähes puolet intrasellulaaritilassa. Plasman magnesiumsisältö on magnesiumin kokonaismäärään verrattuna hyvin vähäinen ja siirtyminen intrasellulaaritilasta ekstrasellulaaritilaan ja päinvastoin on nopeaa. Näin plasman magnesiumpitoisuus ei aina anna luotettavaa kuvaa elimistön magnesiumvarastoista. Elimistön magnesiumtasapainoa säätelevät absorptio suolesta ja eritys munuaisten kautta. Dietaarisesta magnesiumista imeytyy noin kolmannes. Ylimäärä erittyy virtsaan.

Näyteastia

P -Mg: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

dU-Mg, U -Mg ja U -MgKre: keräysastia ja tehdaspuhdas muoviputki

Näyte

P -Mg: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa, ei hemolyysiä.

dU-Mg: 3 ml vuorokausivirtsaa. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan, tilavuus mitataan ja merkitään lähetteeseen. pH säädetään tasolle 1 ennen määritystä. Määritys voidaan tehdä myös näytteestä, johon on keräyksen aikana lisätty säilöntäaineeksi 6 mol/l suolahappoa.

U -Mg ja U -MgKre: Koko kertavirtsa sekoitetaan ja analysoitavaksi otetaan 3 ml näytettä.
Lapset U -MgKre: näytteeksi käy tarvittaessa myös keskivirtsanäyte, miniminäytemäärä 1 ml.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Plasmanäyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa. Virtsanäyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä tai jääkaappilämpötilassa.

Menetelmä

Kolorimetrinen määritys

Tulos valmiina

Arkipäivisin samana päivänä.

Viiteväli

P -Mg: 0.71 – 0.94 mmol/l

dU-Mg:
naiset 3 – 7 mmol
miehet 3 – 9 mmol

Kertavirtsasta määritetyille magnesiumille (2305 U -Mg) ja kreatiniiniin suhteutetulle magnesiumille (9616 U -MgKre) ei ole viitearvoja.

Tulkinta

P -Mg: Hypomagnesemiaa voi esiintyä malnutrition ja suoliston sairauksien sekä toimintahäiriöiden yhteydessä (esim. colitis ulcerosa, enteriitit, suoliresektion jälkitila, malabsorptio, pitkäaikainen ripuli, rasvaripuli). Diureetit (paitsi kaliumia säästävät) ja alkoholi lisäävät magnesiumin eritystä virtsaan ja synnyttävät siten hypomagnesemiaa. Hyperaldosteronismin, hypoparatyreoidismin, diabeteksen, Bartterin syndrooman, aminoglykosidihoidon, luuston voimakkaan resynteesin, tubulaarisen asidoosin ja tubulusvaurioiden yhteydessä tavataan hypomagnesemiaa. Suonensisäisen ravitsemuksen aikana hypomagnesemia kehittyy helposti, ellei magnesiumsubstituutiota ole.

Hypermagnesemiaa voi esiintyä metabolisessa asidoosissa ja joskus munuaisinsuffisienssipotilailla, etenkin magnesiumpitoisen antasidihoidon aikana.

dU-Mg: Runsaan magnesiumin saannin aikana virtsaan erittyvä magnesium lisääntyy, puutteen aikana se taas vähenee. Hyperkalsemia ja diureetit lisäävät virtsan magnesiumpitoisuutta, samoin runsas natriumin eritys.