Tulosta

Tutkimus:
RENIINI

Luokitus:
Kemia, Mikrobiologia

Käyttöönottopäivä:
14.9.2020

6339 • P -Reninm

Johdanto

Reniini on munuaisten jukstaglomerulaarisessa solukossa syntetisoituva proteolyyttinen entsyymi. Reniinin vaikutuksesta maksan tuottamasta reniinisubstraatista syntyy angiotensiini I, jonka keuhkojen konvertoiva entsyymi pilkkoo angiotensiini II:ksi. Angiotensiini II lisää aldosteronin eritystä, supistaa arterioleja, ärsyttää sympaattista hermostoa ja lisää antidiureettisen hormonin eritystä. Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä säätelee veritilavuutta ja verenpainetta, ja järjestelmän aktiivisuus riippuu pääasiassa reniinin vapautumisesta.

Indikaatiot

Verenpainetaudin erotusdiagnostiikka. Todetun reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän häiriön hoidon seuranta. Mineralokortikoidihoitoa saavan potilaan natriumtasapainon arviointi.

Potilaan esivalmistelu

Reniinimääritys sekundaarisen verenpainetaudin (reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän häiriön) selvittelyssä.

Ennen näytteenottoa ei tulisi käyttää lääkkeitä viiteen vuorokauteen, mikäli se kliinisesti arvioiden on mahdollista toteuttaa potilaan terveyttä vaarantamatta. Verenpainelääkkeistä tulee lopettaa spironolaktoni, eplerenoni, suorat reniini estäjät ja suuriannoksinen amiloridi vähintään 6 viikkoa ennen reniinimääritystä. ACE, AII reseptorisalpaajat, beetasalpaajat ja diureetit saavat jatkua normaalisti. E-pillereitä ei tulisi käyttää kuukauteen. Käytännössä muut lääkkeet jatkuvat useimmiten. Lakritsin ja salmiakin syönti on lisäksi hyvä keskeyttää 3-5 päivän ajaksi.

Lääkitystä koskevissa asioissa potilaan tulee aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa, joka antaa myös tarvittavat ohjeet tutkimusta edeltävästä suolan saannista. On suositeltavaa, että potilas saa ruokavaliostaan 3 vrk ennen näytteenottoa ja näytteenottopäivänä vähintään 6 grammaa natriumkloridia päivässä (100 mmol/vrk = normaali sairaaladieetti), enemmän on parempi. Yksi teelusikallinen ruokasuolaa vastaa noin 2 grammaa natriumkloridia. Jos suolan saantia on lisätty näytteenottoa varten, on sen jälkeen vähennettävä suolan käyttöä. Mahdollinen kaliumvajaus tulee korjata ennen näytteenottoa.

Reniinimääritys mineralokortikoidilääkitystä saavan potilaan hoitotasapainon seurantana.

Mineralokortikoidihoitopotilaan lääkitystä ei keskeytetä. Näyte otetaan ilman edeltävää dieettiä. Tutkimus suoritetaan useimmiten polikliinisesti ja tällöin otetaan vain yksi näyte. Tulos tulkitaan hoidon tavoitetason mukaisesti, joka synnynnäistä lisämunuaisten hyperplasiaa sairastavilla ja lisämunuaisen poiston jälkeen on viitealueen yläraja – yläraja x 2.

Selektiiviset reniininäytteet

Epäiltäessä renaalista tai renovaskulaarista syytä voidaan harkinnan mukaan ottaa näytteitä munuaislaskimoista ja onttolaskimosta. Vähäsuolainen ruokavalio, edeltävä diureettihoito sekä ACE:n estäjien tai angiotensiini II-reseptorin salpaajien käyttö lisäävät puolieron toteamismahdollisuuksia.

Näyteastia

EDTA-putki (K2) 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) EDTA-plasmaa. Plasma erotetaan mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 3 tunnin kuluessa ja pakastetaan.
Hepariiniplasma ei sovi näytteeksi. Näyte otetaan aamulla, kun vuoteesta nousemisesta on kulunut vähintään 2 tuntia. Ennen näytteenottamista potilas istuu 15 min. Tunnin tai yli kestänyt makuulla olo näytteenottoa edeltävästi alentaa reniinipitoisuutta noin 15 %.

Tutkimus ei sovellu hajautettuun näytteenottoon.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Huoneenlämmössä pidetty EDTA-putki fuugataan ja plasma erotetaan mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 3 tunnin kuluessa ja pakastetaan, lähetys pakastettuna.

Näytettä ei tule säilyttää jääkaapissa eikä lähettää jääkaappilämpötilassa, jotta estetään proreniinin muuttuminen reniiniksi.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen (CLIA)

Tulos valmiina

3-4 arkipäivän kuluessa.

Viiteväli

Aikuiset, yli 18 v   4.4 – 46 mU/l (pysty)
  2.8 – 40 mU/l (makuu)

Lapsille ei ole omia viitearvoja. Pitoisuudet ovat selvästi korkeammat alle 8-vuotiailla ja jonkin verran korkeammat 9 – 18 vuoden iässä verrattuna yli 18-vuotiaisiin.

Tulkinta

Reniinipitoisuutta tulkitaan aina yhdessä seerumin aldosteronin kanssa. Mikäli potilaan verenpaine on koholla, sen syynä saattaa olla primaarinen aldosteronismi, jolloin plasman reniini on matala. Primaarisen aldosteronismin seulontakokeena käytetään aldosteronin ja reniinin suhdetta. Aldosteroni-reniini -suhde (ARR) toistetusti yli 30 edellyttää jatkotutkimuksia, mikäli samaan aikaan todetaan normaalialueen alapuolella oleva tai mittaamattoman matala reniinipitoisuus ja aldosteronipitoisuus yli 400 pmol/l. Hypokalemia tukee primaarisen hyperaldosteronismin diagnoosia, mutta sitä todetaan vain pienellä osalla hyperaldosteronismipotilaista. Yleisimmin käytetty primaarin hyperaldosteronismin varmentava koe on vuorokausivirtsan aldosteroni (dU-Aldos), missä arvot yli 30 nmol tukevat diagnoosia.

Munuaisvaltimon ahtaumaan liittyvässä hypertensiossa, malignissa hypertensiossa ja feokromosytoomassa esiintyy korkeita reniinitasoja. Askitespotilailla, vaikeassa nefroottisessa oireyhtymässä, sydämen vajaatoiminnassa sekä neste- ja suolahukassa saattaa esiintyä sekundaarista hyperaldosteronismia, jolloin reniinin ja aldosteronin tuotot ovat lisääntyneet.

Lisätiedot

Pyyntöön tulee merkitä tarkka näytteenottoaika ja siitä tulee käydä ilmi, onko kyseessä yksittäiskoe vai selektiiviset reniininäytteet. Otettaessa selektiivisiä reniininäytteitä putket on ehdottomasti merkittävä yksiselitteisesti.

Reniinimääritys siirtyi toiselle analysaattorille 17.4.18. Muutoksen yhteydessä tulostaso laski viitevälillä keskimäärin 20 % ollen tätä suurempi matalammilla pitoisuuksilla ja pienempi viitealueen ylittävillä tuloksilla. Reniinin tulostasolaskusta huolimatta aldosteroni-reniini -suhteen (ARR) raja-arvona on edelleen 30.