Tutkimuspyynnöt ja näytteiden merkitseminen
Potilaan henkilöllisyyden varmistamiseen ja näyteputken merkitsemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Putken merkitsemiseen riittää laboratoriotietojärjestelmän tuottama tarra. Mikäli tutkimuspyyntöä ei ole syötetty laboratoriotietojärjestelmään, tulee putken mukana olla asianmukaisesti täytetty pyyntölomake ja putkitarra, joissa tulee olla seuraavat tiedot:
1. osasto / poliklinikka / hoitolaitos
2. päivämäärä
3. potilaan nimi ja henkilötunnus
5. haluttu tutkimus tai tutkimukset
6. näytteenottoaika
7. kiireellisyysmerkintä (mikäli näyte pyydetään päivystystutkimuksena)
Lähetteeseen merkitään pyytäjän nimi sekä tutkimus- ja lähetekohtaiset tiedot, kuten kysymyksenasettelu ja näytteenottopaikka. Kiireellisyysmerkintä täytyy olla sekä putkitarrassa että pyyntölomakkeessa ja pyyntö oltava tällöin päivystystutkimus.
Esivalmistelu
Ohjeita näytteenottoon liittyen ja siihen valmistautumiseen löytyy internetsivuilta >Ohjekirja > Yleisohjeet / Potilasohjeet.
Verikokeiden ottoa suunniteltaessa on otettava huomioon, suoritetaanko potilaalle muita toimenpiteitä tai tutkimuksia, jotka vaikuttavat laboratoriokokeiden tuloksiin. Ongelmatapauksista kannattaa neuvotella laboratorion asiakaspalvelun kanssa. Yleensä ennen verikokeiden ottamista potilaan tulee olla yön yli ravinnotta eli syömättä ja juomatta näytteenottohetkeen asti. Sallittu paastoaika on 10-14 tuntia mikäli se on potilaan tila huomioon ottaen mahdollista. Vettä voi juoda lasillisen tutkimuspäivän aamuna. Alkoholinkäyttö on kielletty edellisenä päivänä ja näytteenottoaamuna. Tupakointia ja kahvia on vältettävä tutkimusaamuna. Lääkkeet voi nauttia tutkimusaamuna normaalisti, paitsi jos määritetään kyseisen lääkkeen veripitoisuutta (tällöin aamulääke otetaan verinäytteen jälkeen). Hikoilua aiheuttavaa ruumiillista rasitusta on vältettävä tutkimusaamuna.
Poliklinikkapotilaiden on istuttava vähintään 15 minuuttia ennen näytteenottohetkeä verenkierron tasaamiseksi. Ajanvarausta käytettäessä on joissakin tutkimuksissa huomioitava pitoisuuden/määrän vuorokausivaihtelu (esim. TSH, Fe, PVK, Trom). Vuodeosaston potilaiden näytteet otetaan aamuisin ennen ylösnousua tai 15 minuutin levon jälkeen makuulla, mikäli ruumiinasennon aiheuttama virhe halutaan korjata.
Näytteenotto
Verinäytteet otetaan aseptisesti pääsääntöisesti vakuumitekniikkaa käyttäen. Staasin käyttöä tulee välttää ja valita riittävän suuri neula hemolyysin estämiseksi. Kanyylin käyttö on suositeltavaa, mikäli esim. toimintakokeen yhteydessä otetaan useampia verinäytteitä peräkkäin. Hyvään hoitotapaan kuuluu puudutteiden (esim. Emla®) käyttö ainakin lasten näytteenottokivun lievityksessä erityisesti kroonisesti sairaiden näytteenotossa.
Laskimoverinäytteet
Vakuumitekniikkaa käytettäessä otetaan näytteet käyttötarkoituksen mukaisesti värikoodattuihin vakuumiputkiin. Koska on esitetty, että vakuumiputkessa oleva lisäaine (antikoagulantti, muu inhibiittori jne.) voisi näytteenoton yhteydessä siirtyä näyteputkesta toiseen, suositellaan kyseisen toiminta-alueen verinäytteenottoputket -ohjeen (löytyy ohjekirjan yleisohjeista) näytteenottojärjestystä.
Veriviljelyä otettaessa muut mahdolliset laboratorionäytteet otetaan veriviljelyn jälkeen. Näyte otetaan ensin aerobi- sitten anaerobipulloon. Katso tarkemmat näytteenotto-ohjeet laboratorion ohjekirjan ohjeesta BAKTEERI, VILJELY (verestä).
Putket sekoitetaan välittömästi näytteenoton jälkeen kääntämällä putkea rauhallisin liikkein ylösalaisin niin, että ilmakupla siirtyy päästä päähän. Sekoittamisella varmistetaan, että putkeen lisätty lisäaine (hyytymisaktivaattori, antikoagulantti tai muu inhibiittori) toimii optimaalisella tavalla. Sekoituskertojen määrät selviävät kyseisen toiminta-alueen verinäytteenottoputket -ohjeesta.
Avotekniikkaa käytettäessä seerumiputket täytetään tarpeen mukaan, antikoagulanttiputket merkkiviivaan asti. Antikoagulantteja sisältävät putket käännellään välittömästi näytteenoton jälkeen, kuten vakuuminäytteenotossakin.
Lasten näytteenottoa varten laboratoriosta on saatavilla tilavuudeltaan pienempiä vakuumiputkia sekä ihopistosnäytteenottoputkia.
Raajan valinta laskimonäytteenotossa:
Laskimoverinäytteiden otossa vältetään pääsääntöisesti infuusioihin käytettyjä raajoja. Yläraajat ovat näytteenotossa suositeltavampia kuin alaraajat parempien verenkierto-olosuhteiden takia. Jos pakkotilanteessa näyte joudutaan ottamaan ”tippakädestä”, tuloksia voidaan pitää luotettavina vain, jos
1. raajan verenkierto on hyvä (ei turvotusta),
2. tippa on ollut kiinni ainakin 5 minuuttia,
3. tippakanyylin seutu ei ole ärtynyt (ei tromboflebiittia), JA
4. määritetään muuta kuin infusoituvaa ainetta.
Tartuntavaaralliset näytteet tulisi aina ottaa vakuumitekniikalla. Ellei se ole mahdollista, on noudatettava ehdotonta hygieniaa (ks. esim. PSHP:n Hygieniaohje). Putket on tulpattava ja suljettava pussiin.
Veriryhmä- ja sopivuuskoenäytteet
Katso verensiirtotoiminnan yleisohjeet.
Kanyylinäytteet
Kanyyleista ottaa verinäytteen yleensä hoitoyksikön lääkäri tai sairaanhoitaja. Infektio- ja tromboosivaarojen takia kanyylit ovat joka tapauksessa hoitoyksikön seurannassa. Kanyylinäyte on usein joustava ja toisinaan ainoa mahdollinen näytemuoto. Kanyylinäytteissä näytteenottotapa saattaa vaikuttaa oleellisesti mitattuihin pitoisuuksiin, minkä takia kanyylinäytteistä mitattuja tuloksia tulee tulkita tavanomaista laskimopistosnäytettä huolellisemmin.
Perifeeriset laskimokanyylit:
Verinäytteiden otto on luontevaa ennen infuusioiden aloittamista, kun kanyylia asetetaan esim. päivystyspotilaille. Jos kanyylia käytetään nesteensiirtoon, infusoitu neste laimentaa verta ja tulokset ovat vääriä infusoidun seoksen laadusta riippuen. Erikoistilanteissa tai toimintakokeissa kanyylinäytteenottoa on sovellettava harkiten. Mm. alussa hukkaan heitettävä veritilavuus riippuu raajan verenkierrosta (vähintään 5 ml).
Keskuslaskimokanyylit:
Suoraan iholle tulevat ja tunneloidut keskuslaskimokanyylit soveltuvat runsaan keskeisverenkierron takia verinäytteidenkin ottoon, kunhan otetaan ensin pois hukkanäytettä ainakin kaksi kertaa kanyyliletkun ja liittimien tilavuuden verran (ns kuollut tilavuus). Hyytymisnäytteisiin hukkanäytettä tulee ottaa 6 kertaa ns. kuollut tilavuus tai vähintään 5 ml. Jos kanyyli on heparinisoitu, tulee hyytymistutkimuksia keskuslaskimokanyylista välttää ja mikäli hyytymisnäytteen tulos on poikkeava, tulisi tutkimus kontrolloida suoninäytteestä.
Valtimokanyylit:
Heparinisaatiolla tai pieninopeuksisella keittosuolainfuusiolla aukipidetyt värttinävaltimon kanyylit soveltuvat moniin määrityksiin. Hyytymisnäytteisiin hukkanäytettä tulee ottaa 6 kertaa ns kuollut tilavuus tai vähintään 5 ml. Hyytymistutkimuksista erityisesti P-APTT on altis hepariinin aiheuttamille virheille, vaikka kanyyli koetettaisiin huuhtoakin ennen näytteenottoa. Hyytymistutkimuksia heparinisoidusta valtimokanyylista tulisikin välttää ja mikäli hyytymisnäytteen tulos on poikkeava, tulisi tutkimus kontrolloida suoninäytteestä.
IHOPISTOSNÄYTTEEN (KAPILLAARIVERINÄYTTEEN) OTTO LAPSELTA
Esivalmistelu
Pistoskohta lämmitetään aina, mikäli iho tuntuu selvästi kylmältä tai vähäisen perifeerisen verenkierron vuoksi riittävää näytettä on vaikea saada.
Raaja (jalkaterä, käsi) lämmitetään käyttäen lämpöhaudetta, esim. lämpöistä vettä sisältävä muovipussi tai kertakäyttökäsine, joka on täytetty + 37-39-asteisella vedellä. Raajan voi vielä kääriä peitteeseen tai muuhun vastaavaan, jotta lämpö säilyisi. Lämmitä raajaa 3 – 5 minuutin ajan. Huom! yli + 42°C lämpöinen lämpöhaude voi aiheuttaa lapselle palovammoja.
Iho puhdistetaan pistoskohdasta ja kuivataan ennen näytteenottoa huolellisesti hemolyysin välttämiseksi.
Näytteenotto
Hyvälaatuinen ihopistonäyte saadaan parhaiten lämmitetystä kantapäästä kun lapsi on rento eikä vastusta näytteenottoa. Ihon lämmittäminen ennen näytteenottoa parantaa verenkiertoa ja helpottaa näytteenottoa. Jos ihopistonäytteestä tehdään verikaasuanalyysejä, on näytteenottokohta aina esilämmitettävä. Avustavan henkilön läsnäolo näytteenottotilanteessa saattaa olla tarpeen lapsen rauhoittamiseksi ja turvallisuuden tunteen lisäämiseksi. Sairaalassa saston henkilökunta aloittaa lämmityksen etukäteen, 10 minuuttia ennen näytteenottoa. Ihon lämmitys voi tapahtua esim. oikean lämpöistä vettä (39-42 ºC, vastasyntyneillä ja keskosilla 37-39 ºC) sisältävällä muovipussilla/suojakäsineellä , jota painetaan näytteenottokohdan lähialueen ihoa vasten.
Verinäytteet otetaan veriterällä (lansetilla), jonka pistosyvyys on maksimissaan 1.0 mm. Lansetin pistosyvyys valitaan lapsen koon mukaan sopivaksi (ks. ao. taulukosta). Jos otettava näytemäärä on pieni voidaan valita pistoväline jonka syvyys on pienempi kuin mitä taulukossa on mainittu. Mikäli lansetin pistosyvyys on liian suuri, lansetti voi kantapäähän pistettäessä osua luuhun.
| Lapsen paino | Pistosyvyys | Pistoleveys |
| alle 1.0 kg | 0.65 mm | 1.40 mm |
| 1.0 -2.5 kg | 0.85 mm | 1.75 mm |
| 2.5 -5.0 kg | 1.0 mm | 2.5 mm |
| 2.5-5.0 kg | 1.0 mm | 1.5 mm |
Pyri ottamaan näyte kohdasta, johon ei ole aiemmin pistetty. Infektoituneesta tai turvonneesta kohdasta näytettä ei saa ottaa. Verinäyte otetaan kantapään reunasta tai jalkaterän alapinnasta lapsilta, joiden ikä on 0 – 3 kk sekä sellaisilta 3 – 6 kk:n ikäisiltä, joiden syntymäpaino on ollut alle 2500 g. Jalkapohjan pistosalueet A, B ja C näkyvät kuvassa.
Näytteenottotekniikka selviää kuvasta. Turhaa puristelua on vältettävä, samoin veren ottamista pisara pisaralta, koska hemolyysin riski kasvaa. Ensimmäinen veripisara pyyhitään pois, koska siinä saattaa olla ylimäärin kudosnestettä.
