Tutkimuksen tarkoitus
Vuorokausivirtsan tutkimuksia käytetään mm. munuaisten ja aineenvaihdunnan sairauksien selvittelyssä. Virtsan koostumus vaihtelee eri vuorokauden aikoina, minkä vuoksi vuorokautta lyhyempi keräysaika ei yleensä anna luotettavia tuloksia.
Potilasohjeita eri tutkimusten vuorokausikeräyksiä varten löytyy ammattilaisten ohjekirjasta: Potilasohjeet.
Säilytys
Virtsassa tapahtuu säilytyksen aikana muutoksia kemiallisista syistä ja bakteerien vaikutuksesta, minkä vuoksi keräysastia tulee keräyksen jälkeen laittaa viileään tilaan (+2 – +8°C). Tiettyjen tutkimusten kohdalla näyte on säilytettävä myös valolta suojattuna. Joidenkin määritysten kohdalla joudutaan käyttämään säilöntäainetta, joka on myrkyllistä ja säilytettävä lasten ulottumattomissa. Säilöntäaineena käytetään yleensä suolahappoa, joka lisätään kahdessa erässä: puolet alussa ja puolet keräyksen keskivaiheilla hyvin sekoittaen. Mahdollinen muu säilöntäaine lisätään virtsaan ensimmäisen virtsaerän yhteydessä ja sekoitetaan hyvin.
Keräys
Virtsarakko tyhjennetään keräyksen alussa (esim. klo 8.00, klo 18.00 tai 20.00), minkä jälkeen kaikki virtsa kerätään keräysastiaan (tai kahteen, ellei yksi riitä). Rakko tyhjennetään keräysastiaan viimeisen kerran tasan 24 tunnin kuluttua keräyksen aloituksesta. Keräysastian pinta kuivataan ja kylkeen liimataan tarralappu, jossa on potilaan nimi, henkilötunnus, keräyksen alku- ja loppuajat (päivämäärät ja kellonajat minuuttien tarkkuudella). Keräysastia säilytetään seuraavaan arkiaamuun pimeässä ja viileässä tilassa, jolloin se toimitetaan sovittuun laboratorioon.
Useampien virtsakeräysten toteuttaminen samaan aikaan
Hoitopäiväkustannuksien säästämiseksi vuorokausivirtsaa voidaan sairaalaoloissa kerätä useampia tutkimuksia varten yhtäaikaa, jos huolehditaan siitä, että säilöntäaineita käytetään oikein. Samaa säilöntäainetta vaativat määritysnäytteet otetaan yhteisestä keräysastiasta; eri säilöntäainetta vaativia näytteitä varten potilaan kertavirtsat jaetaan koko keräyksen ajan niin moneen keräysastiaan kuin erilaisia säilytystapoja on.
Esimerkiksi:
| NÄYTE | 200 | 500 600 | 800 ml | |
| Pullo 1 | 65 | 165 200 | 265 ml | |
| Pullo 2 | 65 | 165 200 | 265 ml | |
| Pullo 3 | 65 | 165 200 | 265 ml | |
| Yhteensä | 195 | 495 600 | 795 ml |
Kussakin pullossa on ao. säilöntäaine. Valtaosaan keräyksistä ei tarvita säilöntäainetta lainkaan. Eri tutkimusten vaatimat säilöntäaineet on lueteltu taulukossa joka löytyy ohjekirjan yleisohjeesta ”VIRTSANÄYTTEIDEN ERITYISHUOMIOT JA VIRTSANKERÄYKSESSÄ KÄYTETTÄVÄT SÄILÖNTÄAINEET”.
Keräyksen jälkeen keräyspullojen sisällöt sekoitetaan tasa-aineisuuden saavuttamiseksi kussakin pullossa (virtsoja ei sekoiteta keskenään!), tilavuus mitataan ja otetaan näytteet kuhunkin keräykseen. Täsmällinen keräysaika ja kokonaisvirtsamäärä ilmoitetaan jokaiseen tutkimukseen; kaikkiin näyte-eriin merkitään sama vrk-virtsan määrä.