Laboratoriohoitaja Arja Suopelto on uranuurtaja automaation kehittämisessä
16.5.2023
Tampereella kemian laboratoriosta alkuvuonna eläköitynyt laboratoriohoitaja Arja Suopelto on tehnyt harvinaislaatuisen uran ja ollut aitiopaikalla mukana kehittämässä muun muassa alan automaatiota. Esihenkilötyön ja lukuisten kehitysprojektien lisäksi hän on aina nauttinut myös potilaiden kohtaamisesta ja näytteenotosta.
Arja Suopellon aloittaessa työt Tampereen keskussairaalan keskuslaboratorion kliinisen kemian ja hematologian yksikössä vuonna 1979 automaatio oli vasta alkutekijöissään ja mikroskooppi oli yksi tärkeimmistä työvälineistä.
– Työurani on ollut mielenkiintoinen heti ensipipetoinnista lähtien. Olen saanut olla mukana kehittämässä käsityövaltaista työtä kohti isoa automaatiota. Teimme uraauurtavaa työtä esimerkiksi 1980-luvun puolivälissä kehittämällä Suomen ensimmäistä ATK-ohjelmistoa, jossa näytteiden mikroskopoinnista saadut tulokset siirrettiin tietokonepäätteelle, Suopelto muistelee.
Ohjelmiston kehittäminen yhdessä ATK-osaston kanssa oli peruslaboratoriotyön ohessa vaikeaa, mutta ainutlaatuisuudessaan erittäin motivoivaa. Kaikki ratkaisut oli mietittävä alusta alkaen, koska ei ollut olemassa mitään valmista pohjaa. Lopulta oli käänteentekevää siirtyä käyttämään tietojärjestelmiä sen sijaan, että potilaiden nimet ja tulokset kirjoitettiin käsin mustiin vihkoihin. Kollegoita tuli Kuopiosta asti katsomaan ja oppimaan, miten Tampereella tehdään.
Käsissä koko sairaalamaailman kirjo
Suopellon mielestä yksi työn antoisimmista asioista on potilaiden kohtaaminen. Hyvät vuorovaikutustaidot ovat olleet tarpeen eri-ikäisten ja eri sairauksista kärsivien potilaiden kanssa.
– Olen aina pitänyt näytteenotosta ja sisäistänyt sen olevan yksi tärkeimmistä tehtävistäni, vaikka olen toiminut urani aikana myös esihenkilönä ja erilaisissa kehityshankkeissa. Näytteenotto on arvokas kohtaaminen, josta saa paljon myös itselleen.
Laboratoriotyössä saa kohdata harvinaislaatuisella tavalla koko sairaalamaailman kirjon. Mikään muu terveydenhuollon ammattiryhmä ei pääse näkemään kokonaisuutta samalla tavalla.
– Laboratoriohoitajana olen päässyt kohtaamaan potilaita mitä erilaisimmissa tilanteissa – muun muassa synnytyshuoneessa, dialyysissa tai leikkaussalissa. Siinä täytyy muuttua moneksi ja osata kohdata ihminen vaikeallakin hetkellä. Moni potilas on luullut minun olevan osa hoitotiimiä ja saattanut kertoa minulle enemmän elämästään. Jotkut kohtaamiset ovat olleet todella mieleenpainuvia.
Rohkeasti kohti uusia tehtäviä
Laboratorioalan sisältö ja merkitys potilaan hoitokokonaisuudessa tulee tänä päivänä paljon paremmin esille kuin Suopellon uran alkuaikoina.
– Minua on aina kiinnostanut myös lääketieteellinen puoli ja se, mihin laboratoriotutkimukset liittyvät. Hienointa on ollut nähdä, kuinka suuri laboratoriovastausten vaikutus on potilaiden hoidossa. Vasta iän myötä olen oppinut ymmärtämään, kuinka valtavan merkityksellistä työtä olen saanut tehdä.
Opinhaluinen ja uudesta innostuva Suopelto on saanut laboratoriossa luoda omanlaisensa uran ja valita monesta osa-alueesta itselleen sopivimmat. Kokemusta on kertynyt kliinisen kemian ja hematologian lisäksi muun muassa eritelaboratoriosta ja verikeskuksesta.
– 1990-luvun alussa aloimme kehittää ja testata huumausainemäärityksiä. Tein tuolloin paljon yhteistyötä kemistin kanssa, kun pystytimme uusia analyyseja. Kaikki uudet tutkimukset syntyvät tarpeeseen, kuten tässäkin tapauksessa.
Suopellon työarki on ollut ajoittain hektistä, kun peruslaboratoriotyön ohessa on ollut hoidettavana esihenkilön hallinnolliset vastuut, opiskelijoiden ohjaus ja vaativat kehitysprojektit. Laboratorioissa on ollut tapana kierrättää hoitajia eri työpisteissä tutkimusyksikön sisällä, mikä on osaltaan lisännyt osaamista, mutta ollut myös vaativaa.
– Olen kasvanut koko ajan ammatissani ja saanut itselleni paljon. Työ on ollut niin kiinnostavaa ja imaissut minut täysin mukaansa, Suopelto naurahtaa.
Ihanat työkaverit, hyvä ja innostava työyhteisö ovat auttaneet pysymään työn imussa mukana koko pitkän uran ajan.
Kemistinä automaatiolaboratoriossa
6.5.2021
Laboratoriodiagnostiikka on keskeinen osa terveydenhuoltoa, sairauksien diagnosointia ja hoidon seurantaa. Tampereella sijaitsevan Fimlabin keskuslaboratorion täysautomaatiolinjaston ansiosta ammattilaisille jää enemmän aikaa erityistä huomiota vaativien tulosten analysointiin.
Sairaalakemistinä jo kymmenen vuoden ajan Fimlabissa työskennellyt Anne Rauhio vastaa Tampereella kemian automaation menetelmistä ja automaatiolinjaston toiminnan sujuvuudesta. Automatisoitu näytteenkäsittely- ja tutkimuslinjasto ei toimisi, ellei järjestelmää ohjaamaan olisi luotu tarkkaa säännöstöä. Tämä säännöstö on osin Rauhion käsialaa.
– Säännöstön ansiosta näytteet kulkevat linjaston läpi jouhevasti ja vain erityistä huomiota vaativat näytteet analysoidaan tarkemmin, Rauhio kertoo.
Näytteitä saapuu Tampereelle koko Fimlabin alueelta, aina Pietarsaaresta asti. Saavuttuaan laboratorioon näytteet käydään ensin läpi esikäsittelylinjastolla. Tämän jälkeen linjasto kuljettaa näytteet analysaattoriin tutkittaviksi, minkä jälkeen näyte jatkaa matkaansa arkistoon, josta se hävitetään määrätyn ajan jälkeen. Kaikki tämä tapahtuu automaattisesti.
– Parhaimmillaan ihminen ei koske näytteeseen kertaakaan sen jälkeen, kun näytteenottaja on asettanut sen telineeseen. Jos laitteisto kuitenkin huomaa, että esimerkiksi potilaan veriarvot ovat muuttuneet radikaalisti, näyte siirtyy jälleen ihmiskäsien kautta jatkotutkimuksiin.
Päivittäin 10 000 näytettä
Vaikka järjestelmä on toimiva, sekin ruuhkautuu toisinaan. Suurimmat ruuhkapiikit keskittyvät alkuiltapäivään, kun maakuntien näytteet saapuvat. Päivystysnäytteet käsitellään kiireellisinä, jotta ne eivät jäisi normaalien rutiininäytteiden jalkoihin.
Fimlabin laboratoriossa testataan päivittäin keskimäärin 10 000 näytettä. Näytteet voivat olla niin verta, virtsaa kuin selkäydinnestettä. Erilaisia tutkimustyyppejä on peräti 250: Näytteistä selvitetään esimerkiksi kreatiinin, kaliumin ja natriumin määrää, arvioidaan kilpirauhasen toimintaa ja mitataan rasva-arvoja, kuten kolesterolia. Lisäksi näytteistä määritetään hormoneja, lääkeaineita, entsyymejä ja vaikkapa syöpämarkkereita.
Kun näytteen tulos on tullut, järjestelmä lähettää sen automaattisesti eteenpäin. Hyväksymisprosentti on korkea, joten tarkempaan käsittelyyn päätyy vain pieni osa kaikista näytteistä.
Kemistin työ on moniammatillista yhteistyötä
Automaatiolaboratorion linjaston kapasiteetti on kasvanut Rauhion uran aikana merkittävästi. Ilman automaatiota kemisti joutuisi käyttämään enemmän aikaa poikkeavien testitulosten parissa ja prosessi olisi huomattavasti hitaampi. Automaation ansiosta myös virhemarginaali on hyvin pieni.
– Työni on moniammatillista yhteistyötä, mikä onkin koko työn suola. Siihen kuuluu yhteydenpitoa niin laboratorion omien lääkäreiden, hoitajien kuin logistiikan kanssa. Myös IT-järjestelmillä on nykyään suuri rooli, Rauhio sanoo.
Tampereen keskuslaboratorio on myös paikallisten laboratorioiden ja niiden henkilökunnan tukena. Etenkin uusien laboratorioiden avaaminen on aina suuri muutosprosessi, mutta Fimlab on onnistunut niissä Rauhion mukaan hyvin.
– Yhteydenpito kollegoiden kanssa on aina ollut sujuvaa. Henkilökohtaisesti koen, että organisaatiossamme on paljon rautaisia ammattilaisia, joiden kanssa on äärimmäisen mukava tehdä töitä. Heidän kaikkien osaaminen mahdollistaa toimivan automaatiolaboratorion.