Laboratoriotutkimukset ovat yksi potilaita hoitavien lääkäreiden tärkeimmistä työkaluista. Asiakkaiden ja potilaiden riittävä ohjaaminen näytteenottoon liittyvissä asioissa on merkittävässä roolissa tutkimusten onnistumisen ja tulosten luotettavuuden kannalta.
Laboratoriotutkimuksia kohdennettaessa ja tuloksia tulkittaessa tarvitaan oiretietojen lisäksi paljon muitakin tietoja, kuten näytteiden ottoajankohtaan, liikuntaan ja ruokailuun liittyviä tietoja sekä tietoja näytteenottoa edeltäneestä lääkkeiden ja alkoholin käytöstä. Lääketieteellisen laboratorion prosessissa on erotettavissa preanalyyttinen, analytiikan aikainen ja postanalyyttinen vaihe.
– Nykypäivänä perusanalytiikka on hyvin automatisoitua ja niin vahvan laadunvarmistuksen piirissä, että tutkimustuloksen luotettavuuden kannalta laboratorioprosessin preanalyyttinen vaihe eli tutkimuksen tekemistä edeltävä aika on potilasturvallisuuden kannalta kaikista riskialttein vaihe, kertoo Pirkanmaan asiakaspalveluvastaava, ylilääkäri, dosentti Anna-Maija Haapala Fimlabista.
Huolellinen selvitys ja ohjeistus
Näytteenottopyyntöä tehdessä lääkärin on hyvä pohtia, onko tutkimuksessa jotain erityistä huomioitavaa. Näytteenoton ajankohta, paasto ja muiden lääkkeiden ottaminen ennen tutkimusta ovat asioita, joilla voi olla vaikutusta tutkimuksen onnistumiseen. Lisäksi puutteellinen tutkimuspyyntö, potilaan jääminen ilman esivalmisteluja, väärä näytteenottotapa, näytteiden sekaantuminen ja vääränlainen näytteiden kuljetustapa voivat vääristää tutkimustuloksia.
Jokaiseen laboratoriotutkimukseen liittyy aina epävarmuus, jokin tekijä, joka voi vaikuttaa tulokseen. Jos tuloksessa on kliinisen kuvan kannalta jotakin epäilyttävää, kannattaa luottaa laboratoriohenkilökunnan asiantuntemukseen asian selvittämiseksi.
– Keskitettyyn asiakaspalveluumme voi aina soittaa ja pyytää apua. Tarvittaessa otetaan näyte uudelleen ja kontrolloidaan, Haapala sanoo.
Yhteistyö laboratorion kanssa on potilaiden parhaaksi
Hoitoyksiköiden ja laboratorion välinen yhteistyö nousee keskeiseen rooliin tutkimusten onnistumisen takaamiseksi.
– Lääkärien on osattava antaa tutkimusta koskeva tarpeellinen tieto ja valmistautumisohjeet potilaalle. Jotta näin olisi, meidän on puolestamme annettava lääkäreille hyvät ja ajantasaiset ohjeet. Tämä on yhteinen prosessi, Haapala luonnehtii.
On tärkeää, että informaatio kulkee mahdollisimman monia reittejä pitkin. Keskeisimpiä tietolähteitä ovat laboratorioiden sähköiset ja päivittyvät ohjekirjat. Myös toimijoiden väliset yhteistyöpalaverit ovat tärkeitä.
– Avoin tiedon jakaminen auttaa toimintamme kehittämisessä ja parantamisessa. Samalla Fimlabin kehittyminen voi puolestaan kehittää hoitavien yksiköiden toimintaa. Yhteistyötä tehdään paljon, ja se on erinomaisen hieno asia, sanoo Haapala.
