Johdanto

Tetrakloorieteeni eli tetrakloorietyleeni eli perkloorietyleeni (C2Cl4) on perkloorattu alkeeni. Yhdistettä käytetään liuottimena, kuivapesuaineena ja eräiden yhdisteiden valmistuksessa. Tetrakloorieteenille altistutaan pääasiassa tekstiilien kemiallisessa pesussa ja jonkin verran myös metalliteollisuudessa rasvanpoistossa sekä ongelmajätteiden käsittelyssä.

Indikaatiot

Perkloorietyleenialtistumisen epäily ja seuranta.

Lähete/tutkimuksen tilaaminen

TTL:n Biomonitorointilähete täytetään huolellisesti.

Potilaan esivalmistelu

Aamunäyte otetaan ennen työvuoron alkua työviikon tai altistumisjakson lopulla (noin 16 tuntia edellisen altistumisen päättymisen jälkeen). 

Näyteastia

Näyte tulee ottaa hivenaineanalyyseihin tarkoitettuun NH Trace Elements Sodium Heparin -putkeen 7/6 ml ottojärjestyksessä viimeisenä. Jos näytteenoton yhteydessä ei tule muita näytteitä, otetaan yksi ylimääräinen veriputki (ns. hukkaputki), jotta ihon pistoskohta ja neula huuhtoutuvat ennen varsinaista näytteenottoa.

Näyte

6 ml kokoverta. Kontaminaatiota on vältettävä näytteenoton yhteydessä.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilytetään jääkaapissa lähetykseen asti ja postitetaan siten, että se ehtii analysoivaan laboratorioon ennen viikonvaihdetta. Loppuviikosta otetut näytteet säilytetään kylmässä viikonlopun yli ja postitetaan seuraavana maanantaina. Lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Kaasukromatografia-elektronisieppausdetektio (GC-EC)

Tulos valmiina

Kolmen viikon kuluessa.

Viiteväli

altistumattomat 0,3 µg/l (0,002 µmol/l)

toimenpideraja 200 µg/l (1,2 µmol/l)

Tulkinta

Toimenpideraja on sosiaali- ja terveysministeriön asettama. (STM Asetus 268/2014). Euroopan Unioni on luokitellut tetrakloorieteenin syöpää aiheuttavaksi EY N:o 1272/2008; H351, (Direktiivi 67/548/ETY; ryhmä 3; R40). Valtioneuvoston asetuksen 1335/2004 mukaan tähän kategoriaan luokiteltujen kemikaalien voidaan arvioida vaarantavan äidin tai sikiön terveyden. Täten raskaana olevien ei tule altistua tetrakloorieteenille ts. veren tetrakloorieteenipitoisuus ei tule ylittää altistumattomien viiterajaa 0,002 µmol/l.

Virhelähteet

Vähäinenkin altistuminen työvuoron lopun ja näytteenoton välillä aiheuttaa virhetulkinnan.