Johdanto

Etyyliglukuronidi on etanolin spesifinen aineenvaihduntatuote. Virtsan etyyliglukuronidimääritystä käytetään noin 1-3 vuorokauden sisällä tapahtuneen alkoholin käytön toteamiseen ja päihdehoidon onnistumisen seurantaan.

Potilaan esivalmistelu

Näytteenottoon tulevan asiakkaan henkilöllisyys varmistetaan voimassa olevasta ajokortista, passista tai virallisesta kuvallisesta henkilökortista.

Tunnistuksen voi tehdä myös hoito- tai asumisyksiköstä tai pyytävästä yksiköstä tuleva saattaja, jonka tulee todistaa henkilöllisyytensä voimassa olevasta ajokortista, passista tai virallisesta kuvallisesta henkilökortista.

Alaikäiset testattavat: 16-vuotiaiden ja sitä vanhempien testattavien henkilöllisyyttä ei voi todistaa oma huoltaja. Mikäli testattavalla ei ole edellä kuvattua kuvallista henkilöllisyystodistusta, tunnistajana toimii saattaja hoito- tai asumisyksiköstä tai tutkimuksen pyytävästä yksiköstä. Huoltaja voi tunnistaa alle 16-vuotiaan ellei hoito- tai asumisyksikkö tai tutkimuksen pyytävä yksikkö edellytä tunnistusta edustajansa toimesta.

Näyteastia

Sinetöitävä, tehdaspuhdas, tarkoitukseen valittu muoviputki A- ja B-näytteille.

Näyte

5 ml + 5 ml virtsaa sinetöitäviin A- ja B-putkiin.

Valvottu näytteenotto. Näytteenotto- ja sinetöintiohje: Ohjekirjan yleisohjeet > Huumetestauksen valvottu näytteenotto.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy 3 vrk jääkaapissa, minkä sisällä sallitaan korkeintaan vuorokauden kestävä lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Nestekromatografia-tandem massaspektrometria (LC-MS/MS)

Tulos valmiina

Noin viikon kuluessa.

Viiteväli

Etyyliglukuronidipitoisuus yli 100 ng/ml viittaa äskettäiseen alkoholin käyttöön. Raja 500 ng/ml poissulkee muun alkoholialtistuksen (mm. alkoholia sisältävät kosmetiikkatuotteet, suuvedet, desinfiointiaineet).

Tulkinta

Päätutkimuksena ilmoitetaan etyyliglukuronidipitoisuus. Osatutkimukset etyylisulfaatti (U -EtSCt) ja kreatiniini (U -Krea) vastataan lausuntoon. Etyyliglukuronidin ja etyylisulfaatin mittausalaraja on 90 ng/ml.

Alle 5 % nautitusta etanolista erittyy muuttumattomana mm. virtsaan. Yli 95 % metaboloituu maksassa kaksivaiheisessa hapettumisreaktiossa ensin alkoholidehydrogenaasin vaikutuksesta asetaldehydiksi ja edelleen aldehydidehydrogenaasin vaikutuksesta asetaatiksi. Tämän oksidatiivisen metaboliareitin lisäksi hyvin pieni osa (< 0.1 %) etanolista metaboloituu ei-oksidatiivisesti mm. UDP-glukuronosyylitransferaasin katalysoimana etyyliglukuronidiksi (EtG) ja sulfotransferaasin katalysoimana etyylisulfaatiksi (EtS).

EtG ja EtS ovat ns. suoria tai lyhytkestoisia alkoholimarkkereita (”short-term markers”). Ne ovat etanolin spesifisiä aineenvaihduntatuotteita ja niitä voidaan todeta virtsanäytteestä vielä pitkään sen jälkeen, kun veren tai hengitysilman etanolipitoisuus ei enää ole mitattavissa. LC-MS/MS -menetelmällä varmistettu EtG- ja/tai EtS-pitoisuus osoittaa suurella varmuudella tutkittavan käyttäneen alkoholia. Virtsan EtG- ja EtS-pitoisuudet korreloivat heikosti henkilön juomaan alkoholiannokseen. Koska EtG- ja EtS-metaboliaan vaikuttavat monet tekijät, ei niiden virtsapitoisuuksien perusteella voida arvioida käytettyä alkoholimäärää.

Alkoholin nauttimisen jälkeen (terveet koehenkilöt, 0,5 g/kg etanolia, paastotila) seerumin EtG-pitoisuuden huippu seerumissa saavutetaan keskimäärin n. 4 tunnin kuluttua (vaihteluväli 3,5 – 5 tuntia). EtG:n puoliintumisaika on n. 2 tuntia (vaihteluväli 1,7 – 3,1 tuntia). EtG on mitattavissa seerumista 10 – 14 tuntia ja virtsasta 30 tuntia alkoholiannoksen jälkeen. Virtsan EtG-pitoisuudet ovat yleensä merkittävästi suuremmat verrattuna seerumiin. Alkoholiriippuvaisilla potilailla ja ison alkoholiannoksen jälkeen esim. alkoholimyrkytyksessä, EtG ja EtS voidaan todeta virtsasta jopa 130 tuntia alkoholin nauttimisen jälkeen (raja-arvo 500 ng/ml, vaihteluväli n. 40 – 130 tuntia). Myös munuaisten toiminnan vajauksessa EtG ja EtS näkyvät virtsassa pidempään.

Tutkimus ei pysty erottelemaan alkoholin lähdettä ts. johtuuko positiivinen testitulos nautitusta alkoholista vai muusta alkoholialtistuksesta. Etanolia sisältävien suuvesien, käsien desinfiointiaineiden sekä kosmetiikan käyttö voi aiheuttaa pienten EtG- ja EtS-pitoisuuksien näkymistä virtsassa. Pitoisuudet jäävät kuitenkin mataliksi eivätkä normaalisti ylitä tasoa 100 ng/ml.

LC-MS/MS -menetelmä on hyvin luotettava, eikä vääriä positiivisia EtG- tai EtS-tuloksia todeta. On esitetty, että korkea virtsan sokeripitoisuus (diabeetikot) yhdessä bakteerikontaminaation kanssa voi aikaansaada etanolin ja EtG:n muodostumista virtsassa, mutta tällöin virtsan EtS-pitoisuus on negatiivinen.

Vääriä negatiivisia virtsan EtG-tuloksia voi aiheuttaa virtsanäytteen seisominen huoneenlämmössä ennen jääkaappi- tai pakastussäilytystä tai ennen analyysiä. Tämä on riski etenkin potilailla, joilla on virtsatieinfektio. Virtsan bakteerien (E. coli) sisältämä beetaglukuronidaasi pilkkoo EtG:n huoneenlämmössä täydellisesti 24 tunnin kuluessa, mutta ei vaikuta EtS-pitoisuuteen. Positiivinen EtS vahvistaa positiivisen EtG-tuloksen, sillä EtS ei hajoa bakteerien hydrolyysin vaikutuksesta eikä sitä muodostu virtsanäytteeseen näytteenoton jälkeen.

Nesteen nauttiminen alentaa virtsan EtG- ja EtS-pitoisuuksia, joten matalia tuloksia tulisi arvioida suhteessa virtsan kreatiniinipitoisuuteen.