Indikaatiot
Periferisten polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka.
Näyteastia
Seerumigeeliputki 5/4 ml
Näyte
1 ml seerumia
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Lähetys huoneenlämmössä. Näyte säilyy jääkaapissa viikonlopun yli. Pidempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan -20 C ja lähetetään pakastettuna.
Menetelmä
Entsyymi-immunomenetelmä (EIA)
Tulos valmiina
Tulokset valmistuvat n. kolmen viikon aikana.
Viiteväli
Viitearvo <1000 U/ml
Koholla >1000 U/ml
Tulkinta
Noin 10%:lla polyneuropatiapotilaista todetaan monoklonaalinen gammopatia, tavallisesti IgM kappatyypin M-komponentti. Yleensä kyseessä on stabiili plasmasoluklooni (monoclonal gammopathy of undetermined significance, MGUS), joka tuottaa monoklonaalista vasta-ainetta joka tarttuu in vivo hermoihin ja aiheuttaa hitaasti kehittyvän, symmetrisen, aluksi sensorisen neuropatian. Potilaat ovat usein 40-75 v miehiä. Joskus kyseessä voi olla myös Waldenströmin makroglobulinemia tai myelooma. Useimmiten monoklonaalinen vasta-aine reagoi myeliiniin assosioituvan glykoproteiinin hiilihydraattiosan kanssa. Sama tai ristireagoiva epitooppi (nk. L2/HNK-1 -epitooppi) voi olla myös myeliinitupen P0-proteiinin sekä eräiden periferisen hermoston sulfatoitujen lipidien (SGPG ja SGLPG) sokeriosissa. Joskus vasta-aine reagoi gangliosidien kanssa ja voi aiheuttaa aksonivaurion seurauksena motorisia oireita. MAG-vasta-aineisiin liittyvän periferisen polyneuropatian vuotuiseksi insidenssiksi on arvioitu 1-5 / 10000 aikuista. M-komponentin määrä tai MAG-vasta-aineiden taso ei korreloi potilaiden kliiniseen tilaan.