Johdanto

Sinkkiin sitoutuneen ja vapaan protoporfyriinin suhde suositellaan määritettäväksi epäiltäessä iho-oireista porfyriaa akuutin fototoksisen reaktion yhteydessä X -kromosomiin kytkeytyneen protoporfyrian (XLP) ja eryropoieettinen protoporfyrian (EPP) erottamiseksi. 

Tiedustelut

Asiakaspalvelu ja neuvonta, p. 03 311 77800

Näyteastia

Litiumhepariiniputki 5/3 ml. Geeliputkea ei voi käyttää.

Näyte

5 ml hepariiniverta. Näyte on suojattava valolta! 

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte toimitetaan analysoivaan laboratorioon kylmälähetyksenä vuorokauden kuluessa näytteenotosta.

Mikäli näytettä ei voida toimittaa perille vuorokauden kuluessa, hepariiniveriputki pakastetaan ja näyte lähetetään pakastelähetyksenä.

Näyte suojataan valolta kaikissa vaiheissa.

Menetelmä

Fluorometrinen

Tulos valmiina

Näytteen saavuttua analysoivaan laboratorioon, tulos on valmis seuraavana päivänä. Näytteitä analysoidaan arkipäivisin (ma-pe).

Viiteväli

Vastauksena annetaan lausunto.

Tulkinta

Sinkki-kelatoituneen ja vapaan protoporfyriinin suhde mitataan silloin, kun veren protoporfyriinien määrä (B-porf) ylittää normaalit viitearvot. Tutkimuksella voidaan selvittää, onko kyseessä enimmäkseen sinkkiin kelatoitunut protoporfyriini. Sen määrä lisääntyy tavallisimmin raudanpuuteanemassa, mutta myös raskasmetallimyrkytyksissä kuten lyijymyrkytyksessä. Kysymyksessä voi joskus olla erittäin harvinainen perinnöllisen porfyrian homotsygootti-muoto. Jos protoporfyriini on pääasiassa vapaata, löydös viittaa erytropoieettiseen protoporfyriaan, mutta diagnoosi täytyy varmistaa lisätutkimuksilla.

Virhelähteet

Näyte on erittäin herkkä valolle ja se on suojattava valolta kaikissa vaiheissa.