Indikaatiot
Sikotaudin aiheuttamien tautien diagnostiikka (sikotauti, meningoenkefaliitti). Sikotauti-immuniteetin määrittäminen.
Sikotautiin liittyy säännönmukaisesti sekä IgG- että IgM -vaste ja serologiset menetelmät ovat ensisijaisia sikotautidiagnostiikassa.
Lähete
Mikrobiologinen tutkimuspyyntö (ATK).
Tiedustelut
Fimlab, Asiakaspalvelu ja neuvonta, p. 03 311 77800
Näyte
0,5 – 1 ml seerumia. Tarvittaessa 0,5 ml likvoria. Likvornäyte steriiliin, kierrekorkilliseen muoviputkeen. Säilytys jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä tai kylmäkuljetuksena.
Menetelmä
Entsyymi-immunologinen (EIA).
Tekotiheys / kesto
Kerran viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä.
Viitearvot, tulkinta
Vastaustapa IgG -vasta-aineiden määrä tiitterinä, IgM -vasta-aineet kvalitatiivisesti (posit./negat.) + lausunto.
Positiivinen IgG -vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairasteneen sikotauti-infektion tai saaneen sikotautirokoruksen. Väestöstä yli 80 %:lla on vasta-aineita ja MPR -rokotettujen ikäluokkien lisääntyessä vasta-aineprevalenssi tulee edelleen nousemaan. igM -vasta-ainelöydös on normaalisti negatiivinen. merkitsevä (yli 4 -kertainen) tiitterinnousu IgG -vasta-ainetasossa pariseerumien välillä tai positiivinen IgM -vasta-ainelöydös ovat osoitus tuoreesta sikotautivirusinfektiosta (tai MPR -rokotuksesta).
Virhelähteet
Sikotauti ja parainfluenssavirusten (etenkin tyypin 2) välillä on ristireaktiivisuutta, joka ei yleensä häiritse sikotautidiagnostiikkaa. Matalat sikotautitiitterit saattavat kuitenkin johtua ristireagoivista parainfluenssaviruksen vasta-aineista. IgM -luokan reumafaktori yhdessä IgG -luokan sikotautivirusvasta-aineiden kanssa voi saada aikaan väärän positiivisen IgM -vasta-ainereaktion. Tämä kontrolloidaan reumafakrotin testauksella.