Tulosta

Tutkimus:
Parotiittivirus, vasta-aineet (Päijät-Häme)

Luokitus:
Mikrobiologia

Käyttöönottopäivä:
27.5.2021

1772 • S -ParoAbG

Indikaatiot

Sikotaudin aiheuttamien tautien diagnostiikka (sikotauti, meningoenkefaliitti). Sikotauti-immuniteetin määrittäminen.

Sikotautiin liittyy säännönmukaisesti sekä IgG- että IgM -vaste ja serologiset menetelmät ovat ensisijaisia sikotautidiagnostiikassa.
Lähete
Mikrobiologinen tutkimuspyyntö (ATK).

Tiedustelut
Fimlab, Asiakaspalvelu ja neuvonta, p. 03 311 77800

Näyte
0,5 – 1 ml seerumia. Tarvittaessa 0,5 ml likvoria. Likvornäyte steriiliin, kierrekorkilliseen muoviputkeen. Säilytys jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä tai kylmäkuljetuksena.

Menetelmä
Entsyymi-immunologinen (EIA).

Tekotiheys / kesto
Kerran viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä.

Viitearvot, tulkinta
Vastaustapa IgG -vasta-aineiden määrä tiitterinä, IgM -vasta-aineet kvalitatiivisesti (posit./negat.) + lausunto.

Positiivinen IgG -vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairasteneen sikotauti-infektion tai saaneen sikotautirokoruksen. Väestöstä yli 80 %:lla on vasta-aineita ja MPR -rokotettujen ikäluokkien lisääntyessä vasta-aineprevalenssi tulee edelleen nousemaan. igM -vasta-ainelöydös on normaalisti negatiivinen. merkitsevä (yli 4 -kertainen) tiitterinnousu IgG -vasta-ainetasossa pariseerumien välillä tai positiivinen IgM -vasta-ainelöydös ovat osoitus tuoreesta sikotautivirusinfektiosta (tai MPR -rokotuksesta).
Virhelähteet
Sikotauti ja parainfluenssavirusten (etenkin tyypin 2) välillä on ristireaktiivisuutta, joka ei yleensä häiritse sikotautidiagnostiikkaa. Matalat sikotautitiitterit saattavat kuitenkin johtua ristireagoivista parainfluenssaviruksen vasta-aineista. IgM -luokan reumafaktori yhdessä IgG -luokan sikotautivirusvasta-aineiden kanssa voi saada aikaan väärän positiivisen IgM -vasta-ainereaktion. Tämä kontrolloidaan reumafakrotin testauksella.

Lisämääre

1772 S-ParoAbG sikotaudin immuniteetin osoittamiseen