Johdanto

Iodi on tärkeä alkuaine, jota tarvitaan kilpirauhashormonien synteesiin. Ihmiselimistössä ei muodostu jodia, joten kaikki tarvittava jodi saadaan ravinnon mukana. Suositeltu päivittäinen jodin saanti on vähintään 150 ug/päivä. Jodia lisätään Suomessa elintarvikkeisiin (suolaan) ja jodia on myös monivitamiinivalmisteissa. Muita jodin ravintolähteitä ovat päivittäiset ravintoaineet, kuten mm. maitotuotteet, kala, liha, eräät leivät ja kanamunat.

Indikaatiot

Jodin saannin arviointi.

Potilaan esivalmistelu

Nestetasapainon muutokset vaikuttavat pitoisuuteen. Runsasta nesteen nauttimista ja fyysistä rasitusta (hikoilu) tulee välttää vähintään 12 tuntia ennen näytteenottoa.
Kädet ja virtsaputken suu tulee pestä huolellisesti ennen näytteenottoa mahdollisen kontaminaation estämiseksi.

Näyteastia

Tehdaspuhdas kertakäyttöinen muoviastia ja 2 x tehdaspuhdas kierrekorkillinen muoviputki 10 ml (sama kuin huumausaineanalytiikassa)

Näyte

2 x 10 ml kertavirtsaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

10 ml virtsaa siirretään kaatamalla molempiin putkiin. Näyte säilyy jääkaapissa 3 vrk, lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Induktiivisesti kytketty plasma-massaspektrometria (ICP-MS)

Tulos valmiina

Noin kahden viikon kuluessa.

Viiteväli

100 – 199 µg/l   

Tulkinta

WHO:n raja-arvot (2007) virtsan jodidille

alle 20 µg/l	voimakas jodin puute, hypotyreoosi
20 – 49 µg/l	kohtuullisen voimakas jodin puute
50 – 99 µg/l	lievä jodin puute
100 – 199 µg/l	riittävä jodin saanti
200 – 299 µg/l	jodin saanti ylittää suositusarvon
yli 300 ug/l	kohonnut jodin saanti, mahdollinen vaikutus terveyteen (kilpirauhanen)

Jodin puutos voi johtaa struumaan ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Erityisen tärkeää riittävä jodin saanti on raskauden aikana. Ravinnon kautta saatavan jodin määrä vaihtelee eri puolilla maailmaa. Joissain osissa Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa jodinpuutos on edelleen merkittävä terveysongelma.

Liiallinen jodinsaanti voi aiheuttaa ongelmia. Etenkin potilailla, joilla on kilpirauhasen ylitoimintaa, struumaa tai kilpirauhasen autoimmuunitauti, liika jodin saanti rtg-varjoaineiden, lääkityksen (amiodaroni) tai jodilisän muodossa voi pahentaa potilaan hyper- tai hypotyreoosia.