Johdanto
Hepatiitit eli maksatulehdukset voivat johtua viruksista, lääkkeistä, alkoholista tai olla autoimmuunisairauksia. Autoimmuunihepatiitti on lievänä usein oireeton ja löydetäänkin vain sattumalta todettujen suurentuneiden maksa-arvojen perusteella mutta vaikea-asteisissa taudeissa saatetaan tarvita jopa maksansiirtoa.
Autoimmuunihepatiitin diagnostiikassa voidaan, maksa-arvojen sekä sileälihas- ja tumavasta-aineiden lisäksi, tutkia vasta-aineita tiettyjä antigeeneja kohtaan. Tässä tutkimuksessa tutkitaan vasta-aineet seuraavia 9 antigeenia kohtaan: AMA-M2, M2-E3 (BPO), Sp100, PML, gp210, LKM-1, LC-1, SLA/LP, Ro52.
Indikaatiot
Tutkimusta käytetään autoimmuunihepatiittien diagnostiikkaan ja erotusdiagnostiikkaan etenkin silloin, kun epäsuoran immunofluoresenssitutkimuksen perusteella on vaikea erottaa esim. mitokondrio- ja maksamunuaisvasta-aineita toisistaan. Tutkimuksella voidaan parantaa autoimmuunihepatiittien diagnostista osuvuutta ja se auttaa ennusteen arvioinnissa.
Näyteastia
Seerumiputki 5/4 ml
Näyte
1 ml seerumia
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Eroteltu näyte säilyy useita päiviä jääkaappilämpötilassa. Lähetys huoneenlämmössä.
Menetelmä
Immunoblottaus
Tulos valmiina
Kahden viikon kuluessa.
Viiteväli
Negatiivinen.
Tulkinta
Testi on kvalitatiivinen ja tulokset vastataan muodossa positiivinen / negatiivinen.
Eri alatyyppien diagnostiikassa ja/tai erotus- diagnostiikassa edelleen käyttökelpoisia testejä ovat epäsuoraan immunofluoresenssitekniikkaan perustuvat sileälihas-, maksamikrosomi- ja mitokondriovasta-ainetestit. Varsinaisia kohdeantigeeneja näissä vasta-aineissa ovat useimmiten f-aktiini, troponiini tai tropomyosiini (sileälihasvasta-aineet, tyypin 1 AIH), sytokromi P450 II D6 (munuaismikrosomivasta-aineet, tyypin 2 AIH), ja puryvaattidehydrogenaasikompleksin E2 komponentti (mitokondriovasta-aineet, PBC). Näiden ohella on myös muita kohdeantigeeneja, jotka assosioituvat edellämainittuihin autoimmuunihepatiitteihin. Primaarissa sklerosoivassa kolangiitissa esiintyy ns. atyyppisiä p-ANCA vasta-aineita, mutta taudin diagnostiikassa vasta-aineilla ei ole keskeistä merkitystä. SLA/LP vasta-aineita pidetään erittäin spesifisinä autoimmuunihepatiiteille, ja vaikka niiden herkkyys on matalahko, niiden positiivinen ennustearvo on lähellä 100 %. Sp100 ja gp210 -vasta-aineiden on raportoitu assosioituvan nopeasti progredioituvaan huonoennusteiseen PBC:hen ja SLA vasta-aineiden muihin huonoennusteisiin autoimmuuni- hepatiitteihin.