Johdanto

Natriumvalproaatti on antiepileptinen lääke. Seerumin huippupitoisuus saavutetaan valmisteesta riippuen 1 – 10 tunnissa suun kautta otetun lääkityksen jälkeen. Lääkkeen puoliintumisaika aikuisilla on 12 – 19 h ja lapsilla se on yleensä tätä nopeampi, mutta muiden epilepsialääkkeiden samanaikainen käyttö voi lyhentää puoliintumisajan aikuisillakin 6 – 8 tuntiin. Vastasyntyneillä ovat puoliintumisajoissa havaittavat erot huomattavan suuria vaihdellen 10 – 67 h välillä. Natriumvalproaatti sitoutuu seerumin proteiineista pääasiassa albumiiniin noin 90 %:sti. Proteiineihin sitoutuminen on annosriippuvaista ja kyllästävää. Lääke poistuu elimistöstä munuaisten kautta ja lähes yksinomaan metaboliitteina, vain 1 – 3 % annoksesta erittyy muuttumattomana virtsaan.

Indikaatiot

Valproaattihoidon seuranta.

Potilaan esivalmistelu

Näyte otetaan ennen seuraavaa lääkeannosta.

Näyteastia

Seerumigeeliputki 4/5 ml

Näyte

1 ml seerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy viikon ajan jääkaappilämpötilassa. Lähetys huoneenlämmössä, jos perillä vuorokauden kuluessa. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Ultrafiltraatio (+25 C) + PETINIA.

Tulos valmiina

Kahden arkipäivän kuluessa.

Viiteväli

Terapeuttinen alue 35 – 70 µmol/l

Tulkinta

Vapaan valproaatin pitoisuus on yleensä noin 10 % valproaatin kokonaispitoisuudesta. Kun valproaatin kokonaispitoisuus veressä suurenee, plasman proteiinien kyky sitoa lääkeainetta kyllästyy vähitellen. Tämän vuoksi valproaatin vapaa osuus voi lisääntyä jo terapeuttisen alueen ylärajoilla noin 15-20 %:iin.

Vapaan valproaatin osuus voi suurentua esimerkiksi yhteisvaikutusten (voimakkaasti proteiineihin sitoutuvat lääkkeet kuten asetyylisalisyylihappo), uremian tai hypoalbuminemian vuoksi. Myös ikääntyneillä ihmisillä vapaan valproaatin osuus voi olla korkeampi kuin nuorilla aikuisilla. Mikäli seerumin vapaan valproaatin pitoisuus on suurentunut, lääkkeen vaikutukset voivat lisääntyä ja haittavaikutuksia saattaa esiintyä, vaikka valproaatin kokonaispitoisuus olisi terapeuttisella alueella.

Lääkemetaboliaa indusoivat lääkkeet (kuten fenytoiini, karbamatsepiini ja rifampisiini) ja karbapeneemit (kuten meropeneemi) voivat merkittävästi pienentää valproaatin pitoisuutta. Myös estrogeenia sisältävät valmisteet voivat pienentää valproaatin pitoisuutta.

Yksikkömuunnoskerroin valproaatin pitoisuudelle: µmol/l = µg/ml x 6,93.