Johdanto

Lipoproteiini (a) [Lipo(a)] koostuu normaalista low density lipoproteiini- eli LDL-partikkelista, jonka apolipoproteiini B -osaan on kiinnittynyt ylimääräinen proteiiniosa, apoproteiini(a). Lipo(a) esiintyy useina polymorfisina muotoina, joiden rakenne ja pitoisuus ovat geneettisen säätelyn alaisia. Pitoisuuserot johtuvat pääasiassa yhteen geenilokuksen paikantuvasta polymorfiasta, jonka aiheuttaa kuusi yleisesti väestössä esiintyvää alleelia (alleeleja tunnetaan kaikkiaan yli 20). Lipo(a) on rakenteellisesti sukua plasminogeenille, joka puolestaan on fibrinolyyttisen järjestelmän tärkeä komponentti. Lipo(a) on  mahdollisesti yhdistävä tekijä ateroskleroosin ja tromboosin välillä. Lipo(a) on useissa epidemiologisissa tutkimuksissa osoittautunut voimakkaaksi ja itsenäiseksi valtimonkovettumataudin vaaratekijäksi. Lipo(a):ta on myös ihmisen verisuonen seinämiin kertyvissä plakeissa. Ulkomaisissa tutkimusaineistoissa hyper-Lipo(a) todetaan noin 5-10%:lla angiografisesti todetuista sepelvaltimotautia sairastavista potilaista.

Indikaatiot

Dyslipidemioiden tarkempi selvittely, hyper-Lipo(a), kardiovaskulaarisairauksien riskin arviointi.

Potilaan esivalmistelu

10 – 14 tunnin paasto.

Näyteastia

Seerumiputki 5/4 ml

Näyte

1 ml paastoseerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy jääkaapissa 2-3 vrk, jolloin lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Immunoturbidimetrinen

Tulos valmiina

Viikon kuluessa.

Viiteväli

alle 250 mg/l

Tulkinta

Lipo(a)-määrityksen arvo yksittäisen suomalaispotilaan valtimonkovettumataudin mittarina on epäselvä. Vaara korostuu, jos LDL-kolesterolin pitoisuus on samanaikaisesti myös poikkeavan korkea. Hyper-Lipo(a) on ilmeisesti tärkeä valtimotaudin lisätekijä familiaalisessa hyperkolesterolemiassa.

Lisääntyneen koronaaritaudin riskin rajana pidetään Lipo(a) pitoisuutta yli 250 mg/l. Riski on suurentunut erityisesti potilailla, joilla LDL-kolesteroli on koholla ja joiden Lipo(a) pitoisuus on yli 500 mg/l.