Näyteastia

EDTA-putki (K2) 5/3 ml, vastasyntyneillä riittää EDTA-mikroputki 500 μl.

Lapsilla ja hankalien näytteenottojen yhteydessä näyteputken volyymi suhteutetaan potilaan kokoon ja tilanteeseen.

Näyte

3 ml EDTA-verta, vastasyntyneet 500 μl. Suositellaan käytettäväksi EDTA-putkea, jossa antikoagulantti on kiinteässä muodossa.

Huom. Jos potilaan trombosyytit ovat toistuvasti kasoilla EDTA-verinäytteessä, seuraavan PVK/TVK-näytteen yhteydessä pyydetään ottamaan myös sitraattiputki 5/2,7 ml. Hoitoyksikön on tällöin informoitava näytteenottajaa asiasta. EDTA- ja sitraattiverinäytteiden täytyy kulkea yhdessä näytteenottopisteestä laboratorioon (esim. minigrip-pussissa) ja trombosyytit tulee määrittää sitraattiputkesta tunnin kuluessa näytteenotosta. Tarvittaessa potilas voidaan ohjata trombosyyttitutkimusta tekevään paikkaan näytteenottoon tai vaihtoehtoisesti näyte lähetetään laboratorioon mahdollisimman pian, esim. taksilla.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy huoneenlämmössä 12 h ja jääkaappilämpötilassa 2 vrk. Trombosyytit tulee määrittää tunnin kuluessa näytteenotosta, mikäli näyte on otettu sitraattiputkeen.

Menetelmä

Automatisoitu solulaskenta. Tarvittaessa B-Leuk ja B-Trom kammiolaskennalla ja B-HKR hematokriittilingolla.

Sarjatutkimukseen sisältyy seuraavat osatutkimukset:

• B -Leuk (leukosyytit)
• B -Hb (hemoglobiini)
• B -HKR (erytrosyytit, tilavuusosuus)
• B -Eryt (erytrosyytit)
• E -MCH (hemoglobiini, keskimassa)
• E -MCV (erytrosyytit, keskitilavuus)
• E -RDW (punasolujen kokojakauma)
• B -EryBla (erytroblastit)
• B -Trom (trombosyytit)

Tulos valmiina

Päivystystutkimus

Viiteväli

Aikuisten viitevälit perustuvat kansalliseen viitevälimateriaaliin (Suomen Lääkärilehti 51.52/2003). Lasten viitevälit ovat peräisin kirjallisuudesta.

Eri etnistä taustaa olevilla henkilöillä voi olla tulostasoeroja: Kirjallisuuden mukaan afrikkalaistaustaisilla henkilöillä leukosyyttien, neutrofiilien ja trombosyyttien tulostasot voivat olla matalampia kuin kaukaasialaisilla ja afro-karibialaisilla (Bain: Ethnic and sex differences in the total and differential white cell count and platelet count. J Clin Pathol 1996 (49): 664-666).

Osatutkimus yksikkö	Leuk  x 109/l	Hb  g/l	HKR  osuus	Eryt  x1012/l	MCH  pg	MCV  fl	RDW %	EryBla x109/l	Trom  x109/l
Lapset
1 – 7 vrk	9.0-38.0	150-230	0.45-0.67	4.0-7.0	31-37	88-126	< 17%		150-450
7 vrk – 1 kk	6.0-17.5	100-206	0.36-0.55	3.0-5.4	29-40	85-123	< 17%		200-450
1 – 2 kk	6.0-17.5	95-130	0.30-0.42	3.0-5.3	25-34	80-103	< 16%		200-650
2 – 6 kk	6.0-17.5	95-141	0.32-0.44	3.7-5.3	24-32	76-97	< 16%		200-550
6 kk – 1 v	5.0-16.0	100-141	0.30-0.41	3.7-5.3	23-31	72-87	< 16%		200-550
1 – 2 v	5.0-15.5	100-142	0.30-0.42	3.8-5.3	25-33	73-87	< 16%		200-450
2 – 4 v	5.0-15.5	100-142	0.30-0.42	3.8-5.3	25-33	73-87	< 15%		200-450
4 – 13 v	4.5-13.5	110-155	0.32-0.45	4.0-5.3	25-32	73-95	< 15%		180-400
13 – 17 v pojat	4.5-13.0	130-160	0.36-0.48	4.0-5.3	27-33	76-98	< 15%		150-400
13 – 17 v tytöt	4.5-13.0	125-160	0.35-0.46	4.0-5.3	27-33	78-102	< 15%		150-400
Aikuiset
miehet	3.4-8.2	134-167	0.39-0.50	4.3-5.7	27-33	82-98	< 14%	< 0.02	150-360
naiset	3.4-8.2	117-155	0.35-0.46	3.9-5.2	27-33	82-98	< 15%	< 0.02	150-360

Tulkinta

E-MCV:n perusteella anemiat voidaan luokitella makrosytäärisiin, normosytäärisiin ja mikrosytäärisiin anemioihin. Makrosytoosia (MCV > 100 fl) tavataan megaloblastisessa anemiassa, myelodysplastisessa syndroomassa, joskus hemolyyttisissä anemioissa, maksasairauksien ja hypotyreoosin yhteydessä sekä alkoholin käyttöön liittyen. Normosytäärisiä anemioita (MCV 80 – 100 fl) ovat tavallisimmin akuutti vuotoanemia, kroonisiin sairauksiin ja tulehduksiin liittyvät anemiat sekä monet hemolyyttiset anemiat. Mikrosytoosia (MCV < 80 fl) tavataan raudanpuutteen ja -käyttöhäiriön aiheuttamissa anemioissa, globiiniketjujen synteesihäiriöiden yhteydessä sekä tulehdusanemiassa.

E-RDW (red cell distribution width) kuvaa punasolujen koonvaihtelua. RDW lasketaan punasolujen kokojakaumasta ja se täydentää MCV-arvon tulkintaa. Normaalisti punasolut ovat kohtalaisen tasakokoisia ja RDW on matala (ks. viitealueet). Joissakin tiloissa punasolujen koko vaihtelee merkittävästi (=anisosytoosi) ja tämä näkyy RDW:n nousuna. Tällaisia tiloja ovat mm. raudanpuutenanemia (tai sen hoito), vitamiininpuutoksesta johtuvat anemiat sekä myelodysplastinen syndrooma. Sen sijaan esimerkiksi aplastisessa anemiassa RDW voi olla normaali.

Tumalliset punasolut eli erytroblastit ovat punasolujen esiasteita, joita esiintyy normaalisti verenkierrossa vain vastasyntyneillä ensimmäisten elinpäivien aikana. Vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla niitä ei normaalisti veressä ole. Erytroblastien esiintyminen verenkierrossa vastasyntyneisyyskauden jälkeen voi liittyä esimerkiksi hemolyyttiseen anemiaan (kiihtynyt punasolutuotanto), luuytimen toipumiseen sytostaattihoitojen jälkeen, luuytimen infiltraatioon tai ekstramedullaariseen hematopoieesiin.

Joskus näytteen ominaisuudesta johtuen punasolupuolelta ei voida vastata kaikkia osatuloksia. Näissä tapauksissa vastataan Hb, Leuk ja Trom sekä hematokriittilingolla analysoitu Hkr.

Lisätiedot

Pseudotrombosytopeniassa näyte otetaan sitraattiputkeen hoitavan yksikön pyynnöstä (potilaan trombosyytit toistuvasti kasoilla).