Johdanto

Immunofiksaatio on proteiinielektroforeesin jatkotutkimus, joka tehdään automaattisesti silloin, kun seerumissa (S -Prot-Fr -tutkimus) tai virtsassa (dU-Prot-Fr -tutkimus) näkyy uusi M-komponentti (paraproteiini). Myelooman remission tutkimisessa, erityisesti kantasolujen siirtohoidon yhteydessä, seerumin tai virtsan proteiinien immunofiksaatioita kannattaa tehdä silloinkin, kun elektroforeesissa ei näy M-komponenttia.

Immunofiksaatio on tavallista proteiinielektroforeesia herkempi seuraavissa tapauksissa:

1) Potilaalla on pieni gamma-alueen M-komponentti eikä muu immunoglobuliinituotanto ole suppressoitunut.
2) Seerumin M-komponentti on vapaa kevytketju. Tällöin immunofiksaation herkkyys usein riittää M-komponentin osoittamiseen myös seerumista.
3) Beeta-alueella on pieni M-komponentti, joka ei visualisoidu proteiinielektroforeesissa selkeästi omana fraktionaan.

Indikaatiot

Todetun M-komponentin tyypittäminen. Myelooman kantasolusiirtohoidon seuranta.

Näyteastia

S -ImmFix: seerumigeeliputki 5/4 ml
dU-ImmFix ja U -ImmFix: tehdaspuhdas muoviputki 10 ml

Näyte

S -ImmFix: 2 ml seerumia
dU-ImmFix: 5 ml vuorokausivirtsaa
U -ImmFix: 5 ml kertavirtsaa

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näytteet säilyvät viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Immunofiksaatio. Tunnistavina vasta-aineina käytetään tavallisesti anti-IgG, -IgA, -IgM, -kappa ja -lambda -seerumeita. Tarvittaessa käytetään myös muita antiseerumeita.

Tulos valmiina

Viikon kuluessa.

Viiteväli

Tutkimuksesta annetaan lausunto.

IgG:n, IgA:n ja IgM:n kvantitatiiviset määritykset tulee pyytää tarvittaessa erikseen (4428 P -IgG, 4427 P -IgA, 4829 P -IgM).

Lisätiedot

Myelooman tavallisissa seurantanäytteissä immunofiksaatio tehdään natiiviajon jatkotutkimuksena vain, jos M-komponentin/M-komponenttien liikkuvuus on muuttunut tai potilaalle on ilmestynyt uusia löydöksiä seerumiin/virtsaan.