Johdanto

Alkalisen fosfataasin tavallisimmat, maksa-, luusto- ja suolistotyyppiset isoentsyymit ovat saman kudosepäspesifisen alkalisen fosfataasin geenin tuotteita. Istukan alkalisella fosfataasilla on oma geeninsä samoin kuin ituratatyyppisellä alkalisella fosfataasilla. Myös alkalisen fosfataasin ja immunoglobuliinien kompleksit ovat tavallisia. Edellisten lisäksi todetaan variantteina mm. suolistotyypin, istukkatyypin ja luustotyypin muita muotoja sekä erittäin harvoin tuumorispesifisiä isoentsyymejä (Regan, Nagao, Kasahara). Alkalisen fosfataasin kokonaisaktiivisuuden ollessa koholla isoentsyymeistä voi päätellä potilaan elinvaurion sijaintia, mutta mikään isoentsyymi ei ole täysin elinspesifinen.

Indikaatiot

Kohonneen AFOS-aktiivisuuden alkuperän selvittely.

Näyteastia

Seerumigeeliputki 5 ml

Näyte

1 ml hemolysoitumatonta seerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy 3 vrk jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Natiivin ja lektiinillä käsitellyn seerumin agaroosigeelielektroforeesi.

Tulos valmiina

Viikon kuluessa.

Viiteväli

Viitearvot (U/l)	Naiset	Miehet	Lapset, alle 15 v
Maksa-1-isoentsyymi	alle 68	alle 67	alle 51
Maksa-2-isoentsyymi (sappitieisoentsyymi)	alle 12	alle 12	alle 19
Luustoisoentsyymi	alle 66	alle 77	alle 370
Suolistoisoentsyymi	alle 12	alle 12	alle 19

Tuloksista annetaan lausunto.

Tulkinta

Ikään ja fysiologiaan liittyvä vaihtelu: Kasvuikäisillä AFOS-kokonaisaktiivisuuden ikäryhmäkohtaiset viitevälit ovat aikuisten tasoa korkeammat ja vallitsevana on luustotyypin isoentsyymi. Aikuisilla pääfraktiona on yleensä maksatyyppinen isoentsyymi, mutta myös luustotyyppiä esiintyy. Vanhuksilla luustotyypin osuus usein kasvaa. Raskauden aikana alkalisen fosfataasin aktiivisuus nousee tavallisimmin istukkatyypin ilmaantumisen takia.

Maksa-1-isoentsyymi on koholla: Maksan tai keuhkojen sairaus sekä intra- ja ekstrahepaattiset sappiteiden tukokset (mm. alkoholirasvamaksa, lääkkeiden tai raskauden aiheuttama kolestaasi). Maksakirroosissa aktiivisuus alenee parenkyymin häviämisen myötä. Raskaushepatoosissa maksatyypin AFOS saattaa kohota jo ennen seerumin sappihappopitoisuuden nousua.

Maksa-2-isoentsyymi on koholla: Erityisesti intra- ja ekstrahepaattiset sappiteiden tukokset (mm. maksakirroosi, alkoholirasvamaksa, lääkkeiden tai raskauden aiheuttama kolestaasi, sappikivet): Isoentsyymin pitoisuustasoa voivat nostaa myös haimatulehdus, keuhkosairaus, autoimmuunitaudit, maligniteetit ja AIDS.

Luustoisoentsyymi on normaalisti vallitsevana lapsilla ja nuorilla kasvuun liittyen. Patologisia syitä luustoperäisen aktivisuuden kohoamiseen ovat luusyöpä ja luun metastaasit, riisitauti, osteomalasia, Pagetin tauti, luun hajoaminen, hyperparatyreoosi, hypertyreoosi ja munuaissairaus. Luustoisoentsyymin lisääntymistä on todettu myös pernisioosissa anemiassa.

Suolistoisoentsyymi on koholla aterian jälkeen sekretorihenkilöillä. Patologisia syitä suolistoperäisen isoenstyymin kohoamiseen voivat olla vaikea maksa- tai munuaissairaus, diabetes, autoimmuunitauti, suolistotulehdukset tai maha-suolikanavan endodermaalisten kudosten syöpätauti. Oireettomilla henkilöillä kohoaminen voi johtua perinnöllisestä benignista hyperfosfatasiasta.

Istukkatyyppinen tai samoin liikkuvat itusolutyyppinen ja tuumorispesifinen isoentsyymi ovat koholla raskauden aikana sekä useiden solidien tuumoreiden sekä Hodgkinin taudin yhteydessä.

Alkalisen fosfataasin immunokomplekseilla ei ole kliinistä merkitystä, mutta pitkän puoliaikansa takia ne kohottavat alkalisen fosfataasin kokonaisaktiivisuutta seerumissa. AFOS-immunokomplekseja esiintyy tavallisimmin autoimmuunitaudeissa ja suoliston tulehduksissa.

Etenkin maksan ja gastrointestinaalialueen tuumorit voivat tuottaa alkalisen isoentsyymin variantteja ja poikkeavia muotoja.

Virhelähteet

Hemolyysi häiritsee määritystä.