Johdanto
Amylaasin tuotto tapahtuu pääasiassa haimassa ja sylkirauhasissa. Haima- ja sylkirauhasperäiset isoentsyymit eroavat rakenteeltaan ja niillä on useita, kliiniseltä merkitykseltään epäselviä geneettisiä variantteja. Molempien isoentsyymien osuus on yleensä noin puolet seerumin kokonaisamylaasitasosta. Pääosa amylaasista eliminoituu munuaisten kautta.
Indikaatiot
Kohonneen amylaasiaktiivisuuden selvittäminen. Epäily haiman eksokriinisesta vajaatoiminnasta tai makroamylasemiasta.
Näyteastia
Seerumiputki 5/4 ml
Näyte
1 ml seerumia.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näyte säilyy jääkaapissa 2 päivää. Lähetys huoneenlämmössä tai viileässä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
Fotometrinen ja geelielektroforeesi
Tulos valmiina
Kahden viikon kuluessa.
Viiteväli
S -Amyl (alfa-amylaasi) | 30 – 118 | U/l |
S -AmylS | alle 47 | U/l |
S -AmylP | alle 53 | U/l |
Makro-amylaasi: negatiivinen
Tulkinta
Molempien isoentsyymien seerumipitoisuudet kohoavat munuaisten vajaatoiminnassa. Haimaperäinen amylaasi nousee etenkin pankreatiitin akuutissa vaiheessa, mutta myös äkillisten vatsasairauksien kuten peritoniitin yhteydessä. Kroonisessa haiman vajaatoiminnassa seerumin AmylP-pitoisuus laskee. Sylkirauhasperäistä amylaasia kohottavat akuutit parotiitit sekä joskus maligniteetit (erityisesti haima-, keuhko- ja munasarjasyövät), tulehdustilat ja opiaattilääkitys.
Tutkimuksella voidaan osoittaa myös mahdollinen makroamylasemia, jossa jatkuvasti koholla oleva amylaasipitoisuus johtuu amylaasin ja immunoglobuliinien komplekseista. Kompleksien erittyminen munuaisten kautta on hidastunut, mikä voi johtaa merkittävään (jopa 10-kertaiseen) amylaasin seerumiaktiivisuuteen. Näillä amylaasi-Ig-komplekseilla ei ole tautien kannalta kliinistä merkitystä, mutta ne voivat aiheuttaa ongelmia pankreatiittidiagnostiikassa.
Lisätiedot
Alihankintalaboratorio: Synlab Tallinna
Tutkimuslyhenne | Toimipisteet akkreditoinnin pätevyysalueella | Akkreditoitu |
---|---|---|
1083 | S -Amyl-Is | Ei | |