Johdanto
Amylaasin tuotto tapahtuu pääasiassa haimassa ja sylkirauhasissa. Haima- ja sylkirauhasperäiset isoentsyymit eroavat rakenteeltaan ja niillä on useita, kliiniseltä merkitykseltään epäselviä geneettisiä variantteja. Molempien isoentsyymien osuus on yleensä noin puolet seerumin kokonaisamylaasitasosta. Pääosa amylaasista eliminoituu munuaisten kautta.
Indikaatiot
Kohonneen amylaasiaktiivisuuden selvittäminen. Epäily haiman eksokriinisesta vajaatoiminnasta tai makroamylasemiasta.
Näyteastia
Seerumiputki 5/4 ml
Näyte
1 ml seerumia.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näyte säilyy enintään 3 vrk jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
Fotometrinen (immunoinhibitio) ja tarvittaessa elektroforeesi.
Tulos valmiina
Kahden viikon kuluessa.
Viiteväli
| S -Amyl | 28 – 100 | U/l |
| S -AmylP | 13 – 53 | U/l |
| S -AmylS | 18 – 65 | U/l |
Tulkinta
S-Amyl-Is tehdään ensisijaisesti immunoinhibitiolla, jolloin määritetään seerumin amylaasin totaaliaktiivisuus sekä sen jälkeen haima- ja sylkirauhas-isoentsyymien osuudet vähennyslaskulla, kun sylkiperäinen isoentsyymi on ensin poistettu spesifisellä vasta-aineella. Mikäli amylaasin kokonaisaktiivisuus (S -Amyl) on koholla, suoritetaan jatkotutkimuksena isoentsyymien elektroforeesi makroamylasemian poissulkemiseksi. Makroamylasemiassa jatkuvasti koholla oleva amylaasipitoisuus johtuu amylaasin ja immunoglobuliinien komplekseista. Kompleksien erittyminen munuaisten kautta on hidastunut, mikä voi johtaa merkittävään (jopa 10-kertaiseen) amylaasin seerumiaktiivisuuteen. Näillä amylaasi-Ig-komplekseilla ei ole tautien kannalta kliinistä merkitystä, mutta ne voivat aiheuttaa ongelmia pankreatiittidiagnostiikassa.
Haimaperäisen isoentsyymin pitoisuus korreloi haimatulehduksen aktiviteettiin. S -AmylP nousee usein myös vatsan alueen vakavissa taudeissa, kuten peritoniitin ja vatsan alueen traumojen yhteydessä. Sylkirauhastyyppisiä isoentsyymejä esiintyy primaarisesti sylkirauhasissa. Sylkiperäiset isoentsyymit ovat diagnostiikan kannalta epäspesifisiä, koska niitä voi olla myös muissa kudoksissa ja niiden pitoisuus saattaa nousta myös muissa kuin sylkirauhasen taudeissa, esim. pneumonian, gynekologisten tulehdusten sekä muiden tulehdusten ja maligniteettien yhteydessä. Munuaisten vajaatoiminnassa seerumin amylaasipitoisuus voi nousta n. 3-kertaiseksi. Tällöin kyseessä ovat yleensä normaalit haima- ja sylkirauhasperäiset isoentsyymit. Kroonisessa haiman vajaatoiminnassa AmylP-pitoisuus laskee.