Johdanto

Immunoglobuliinit koostuvat kevyistä (kappa ja lambda) ja raskaista (myy, gamma, alfa, delta, epsilon) ketjuista. Plasmasolujen ja B-lymfosyyttien synteesissä kevyitä ketjuja valmistetaan enemmän kuin raskaita, jolloin normaalisti vähäinen ylimäärä siirtyy solun ulkoiseen tilaan ja plasmaan. Munuaisissa se suodattuu virtsaan ja reabsorboidaan takaisin tubulussoluihin, joiden lysosomit hajoittavat kevyet ketjut. Patologisissa tilanteissa kevyiden ketjujen eritys virtsaan on lisääntynyt tubulusvaurion ja/tai lisääntyneen munuaiserityksen takia. Myeloomassa ja muissa plasmasolutaudeissa kevytketjueritys on luonteeltaan monoklonaalista.

Indikaatiot

Virtsan M-komponentin toteaminen tai poissulku. Seurannassa suositellaan käytettäväksi ensisijaisesti vuorokausivirtsasta tehtävää tutkimusta sekä kvantitatiivisia kevytketjumäärityksiä (kts. ”Immunoglobuliini, kevyet ketjut virtsasta (Kappa, Lambda)”).

Näyteastia

Tehdaspuhdas muoviputki 11 ml

Näyte

10 ml virtsaa. Säilöntäainetta ei lisätä.
Tutkimukseen dU-Prot-Fr käytetty astia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan, tilavuus mitataan ja merkitään putkitarraan. Näytteeksi lähetetään 10 ml vrk-virtsaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Elektroforeesi agaroosigeelillä, ja monoklonaalinen kevytketju tyypitetään immunofiksaatiolla.

Tulos valmiina

Noin viikon kuluessa.

Viiteväli

Normaalisti virtsaan erittyy vuorokaudessa alle 0.01 g vapaita, polyklonaalisia kappa- ja lambdaketjuja. Nämä eivät värjäysmenetelmällämme tule esiin.

Tulkinta

Myeloomassa sairaan solukloonin tuottama paraproteiini (M-komponentti) on tavallisimmin kokonainen immunoglobuliinimolekyyli. Silloinkin virtsaan erittyy usein huomattavia määriä vapaita kevyitä ketjuja, jotka ovat joko kappa- tai lambda-tyyppiä. Bi- tai oligoklonaalisia tauteja on kuvattu myös menetelmien herkistymisen myötä. Kevytketjumyeloomassa solut tuottavat vain vapaita kevyitä ketjuja. Munuaisvaurion edetessä voi myeloomapotilaalla erittyä virtsaan sekä kevyitä ketjuja että kokonaisia immunoglobuliineja. Kevyiden ketjujen monoklonaalista eritystä virtsaan esiintyy myelooman lisäksi Waldenströmin taudissa ja AL-amyloidoosissa.

Kevyiden ketjujen tutkiminen on osa plasmasolutautien diagnostiikkaa, sillä osassa tapauksia paraproteiinia ei voida osoittaa seerumista lainkaan vaikka virtsassa on todettavissa selvä löydös.

Virtsassa esiintyy polyklonaalista immunoglobuliinien, niiden kevyiden ketjujen ja muidenkin proteiinien eritystä myös munuaisvaurioon liittyen.

Lisätiedot

Monoklonaalisten kevyiden ketjujen epäilyt ja löydökset varmistetaan immunofiksaatiolla ilman eri pyyntöä.