Johdanto

Immunoglobuliinit koostuvat kevyistä (kappa ja lambda) ja raskaista (myy, gamma, alfa, delta, epsilon) ketjuista. Plasmasolujen ja B-lymfosyyttien synteesissä kevytketjuja valmistetaan enemmän kuin raskaita, jolloin normaalisti vähäinen ylimäärä siirtyy solun ulkoiseen tilaan ja plasmaan. Munuaisissa se suodattuu virtsaan ja reabsorboidaan takaisin tubulussoluihin, joiden lysosomit hajoittavat kevytketjut. Patologisissa tilanteissa kevytketjujen eritys virtsaan on lisääntynyt tubulusvaurion ja/tai lisääntyneen munuaiserityksen takia. Myeloomassa ja muissa plasmasolutaudeissa kevytketjueritys on luonteeltaan monoklonaalista.

Indikaatiot

Virtsan M-komponentin toteaminen tai poissulku. Seurannassa suositellaan käytettäväksi ensisijaisesti vuorokausivirtsasta tehtävää tutkimusta sekä kvantitatiivisia kevytketjumäärityksiä (kts. ”Immunoglobuliini, kevyet ketjut virtsasta (Kappa, Lambda)”).

Lähete/tutkimuksen tilaaminen

U/dU -Prot-Fr luo pyyntövaiheessa vastauksen yhteydessä raportoitavan tutkimuksen U/dU -Prot.

Näyteastia

Tehdaspuhdas muoviputki 11 ml

Näyte

10 ml virtsaa. Säilöntäainetta ei lisätä.
Tutkimukseen dU-Prot-Fr käytetty astia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan, tilavuus mitataan ja merkitään putkitarraan. Näytteeksi lähetetään 10 ml vrk-virtsaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Agaroosigeelielektroforeesi

Tulos valmiina

Noin viikon kuluessa.

Tulkinta

Normaalisti virtsan elektroforeesissa ei tule esiin monoklonaalisia fraktioita.

Kun U/dU -Prot/Fr -tutkimuksessa todetaan uusi M-komponenttilöydös tai löydökset antavat muutoin aiheen selvittää monoklonaalisen gammapatian mahdollisuutta, tehdään ilman eri pyyntöä jatkotutkimuksena immunofiksaatio (3402 U -ImmFix tai 3403 dU -ImmFix) mahdollisen M-komponentin tyypittämiseksi, mikäli hoitoyksikkö ei ole valmiiksi pyytänyt immunofiksaatiota. Seurantanäytteissä laboratorio ohjelmoi jatkotutkimuksena immunofiksaation, jos M-komponentin liikkuvuus on muuttunut tai todetaan aiemmasta poikkeavia löydöksiä. Monoklonaalisen löydöksen, albumiinin ja globuliinien pitoisuuksia ei määritetä. U -Prot-Fr ja dU -Prot-Fr vastataan lausuntona.

Myeloomassa sairaan solukloonin tuottama M-komponentti (paraproteiini) on tavallisimmin kokonainen immunoglobuliinimolekyyli. Silloin virtsaankin erittyy usein huomattavia määriä vapaita kevytketjuja, jotka ovat joko kappa- tai lambda-tyyppiä. Bi- tai oligoklonaalisia tauteja on kuvattu myös menetelmien herkistymisen myötä. Kevytketjumyeloomassa solut tuottavat vain vapaita kevytketjuja. Munuaisvaurion edetessä voi myeloomapotilaalla erittyä virtsaan sekä kevytketjuja että kokonaisia immunoglobuliineja. Kevytketjujen monoklonaalista eritystä virtsaan esiintyy myelooman lisäksi Waldenströmin taudissa ja AL-amyloidoosissa.

Kevytketjujen tutkiminen on osa plasmasolutautien diagnostiikkaa, sillä osassa tapauksia M-komponenttia ei voida osoittaa seerumista lainkaan, vaikka virtsassa on todettavissa selvä löydös.

Myös muut munuaissairaudet voivat aiheuttaa virtsan elektroforeesiin muutoksia, jotka eivät välttämättä ole erotettavissa monoklonaalisesta gammapatiasta ilman immunofiksaatiota. Munuaisvaurioon liittyen virtsassa voi esiintyä polyklonaalista immunoglobuliinien, niiden kevytketjujen ja muidenkin proteiinien eritystä.