Johdanto

Insuliini on haiman Langerhansin saarekkeiden beetasoluissa proinsuliinin kautta muodostuva hormoni. Insuliinin erittyessä verenkiertoon erittyy aina ekvimolaarinen määrä C-peptidiä. Tärkein insuliinin eritystä säätelevä tekijä on veren glukoosipitoisuus.

Yksittäisillä insuliinimäärityksillä on yleensä huono diagnostinen arvo. Mittaamalla vastetta erilaisten toimintakokeiden yhteydessä saadaan insuliinimäärityksistä enemmän informaatiota.

Insuliinihoidon aikana muodostuvat vasta-aineet häiritsevät määritystä. Insuliinidiabeetikon huonoa hoitotasapainoa voidaan tällöin selvittää määrittämällä seerumin insuliinivasta-aineet (S -Insu-Ab). Potilaan oman insuliinituotannon arvioimiseen käytetään C-peptidimääritystä glukagonikokeen yhteydessä.

Indikaatiot

Insulinooman diagnostiikka. Hypoglykemian etiologian selvittely. Yksittäisillä määrityksillä ei yleensä ole diagnostista arvoa, vaan insuliinivastetta mitataan erilaisten toimintakokeiden yhteydessä.

Potilaan esivalmistelu

Yksittäismäärityksessä 10 – 14 tunnin paasto näytteenottoa edeltävästi. Mikäli insuliininäytteet otetaan toimintakokeen yhteydessä, noudatetaan ao. kokeen esivalmisteluohjeita.

Näyteastia

EDTA-putki (K2) 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) ehdottomasti hemolysoitumatonta EDTA-plasmaa. Kylmänäytteenotto, putki asetetaan jäähauteeseen näytteenoton jälkeen.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Jäähauteessa pidetty näyte kylmäsentrifugoidaan ja plasma erotetaan välittömästi kylmäsentrifugoinnin jälkeen. Eroteltu näyte voidaan lähettää kylmässä, mikäli se saadaan varmasti perille näytteenottopäivänä ja muutoin lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Elektrokemiluminesenssi (ECLIA)

Tulos valmiina

Tehdään päivittäin.

Viiteväli

3 – 25 mU/l (paastoarvo)

Tulkinta

Glukoosikokeen yhteydessä saadaan normaalihenkilöillä selvä insuliinivaste, jonka huippu ja lasku noudattelevat veren glukoosipitoisuuden huippua ja laskua. Aikuisiän sokeritaudille ja insuliiniresistenssille on tyypillistä insuliinivasteen heikentyminen. Lapsuusiän diabetekselle on ominaista matala paastoarvo eikä insuliinitaso kohoa glukoosikokeessa. Hypoglykemian erotusdiagnostiikassa käytetään insuliinivasteen mittausta pääsääntöisesti paastokokeen ja joskus myös glukoosikokeen yhteydessä.

Virhelähteet

Hemolyysi alentaa mitattuja insuliiniarvoja virheellisesti.

Eksogeeniset insuliinit: vain yhdistelmä-DNA-tekniikalla tuotetut ihmisinsuliinit tulevat esiin määrityksessä. Muut insuliinianalogit (esim. aspart, detemir, glargiini, lispro) eivät ristireagoi menetelmässä käytetyn vasta-aineen kanssa ja fP-Insu jää matalaksi.

Lisätiedot

Hemolyyttisen näytteen numeerinen tulos vastataan lasten ja nuorten osastoille/poliklinikoille ja vastaukseen lisätään kommentti hemolyysin laskevasta vaikutuksesta mitattuun insuliinipitoisuuteen.

Aikuisilla hemolyyttinen näyte hylätään ja pyydetään uusi näyte. Analysaattorin tunnistaessa näytteestä erittäin lievän hemolyysin (hemoglobiinipitoisuus 0,1 g/l), vastaukseen tulee lisämaininta näytteen hemolyyttisyydestä.