Tulosta

Tutkimus:
POLYOOMAVIRUS, NUKLEIINIHAPPO

Luokitus:
Alihankittavat, Mikrobiologia

Käyttöönottopäivä:
20.10.2020

12811 • -PoVNh

Johdanto

Polyomavirusvasta-aineita esiintyy aikuisväestöllä melko yleisesti merkkinä aikaisemmin sairastetusta infektiosta, jonka jälkeen virus voi jäädä latentiksi elimistöön.
Immunopuutteisilla potilailla virus voi aktivoitua ja sitä voi erittyä runsaasti virtsaan ja likvoriin.

Indikaatiot

Elinsiirto-ja kantasolusiirtopotilaiden polyoomavirusmäärän monitorointi verestä ja virtsasta. Voidaan käyttää myös muiden immunosupressiopotilaiden diagnostiikassa ja seurannassa.

Polyoomavirusten nukleiinihapon osoitus likvorista immuunipuutteisen potilaan keskushermostoinfektiota epäiltäessä, JCV määritys eritysesti immuunipuutteisten potilaiden PML epäilyssä.

Näyteastia

Verinäyte: EDTA-putki (K2) 7/6 ml

Muut näytemuodot (virtsa, likvor, kudos): tehdaspuhdasputki 10 ml

Näyte

Veri: 2 ml plasmaa, joka on eroteltava mahdollisiman nopeasti (viimeistään 4-6 tunnin kuluttua näytteenotosta)

Muut näytelaadut: 2 ml

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Plasma erotellaan mahdollisimman nopeasti (viimeistään 4-6 tunnin kuluttua näytteenotosta). Säilytetään jääkaapissa max.3 vrk, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Kvantitatiivinen PCR (polymeraasiketjureaktio)

Tulos valmiina

Noin kahden viikon kuluessa

Tulkinta

Tulos ilmoitetaan kopioiden määränä/ml. BK- tai JCV-DNA:n toteaminen on merkki aktivoituneesta infektiosta ja kopioiden määrä kuvaa infektion aktiivisuutta ja vakavuusastetta.