Johdanto

Erite voi sisältää likvoria mm. trauman, leikkauksen, tulehduksen, tuumorin tai synnynnäisen epämuodostuman johdosta. Seerumissa ja kudosnesteissä transferriinia esiintyy vain beta-1-fraktiossa, mutta likvorissa sekä beta-1- että beta-2-fraktiossa. Tutkimus perustuu jälkimmäisen, beta-2- eli tau-transferriinin osoittamiseen tutkittavasta näytteestä. Vertailussa käytetään potilaan seerumia ja tunnettuja likvorinäytteitä, koska seerumissakin voi joskus esiintyä beta-2-alueen transferriinia geneettisistä tai hankinnaisista syistä.

Indikaatiot

Likvorivuodon osoittaminen tai poissulku.

Lähete/tutkimuksen tilaaminen

Tarvittaessa on hyvä konsultoida HUSLAB:n asiantuntijaa (lääkäri Mikko Antonen p. 050 4644654 tai kemisti Pasi Nokelainen p. 050 428 7808) tutkimuksen indikaatiosta ja varsinkin nenäerite-näytteenotosta, koska vain edustavan juoksevan näytteen tutkimisesta on hyötyä.

Näytteen sujuvaa käsittelyä varten on pyyntöä tehtäessä annettava seuraavat tiedot Lähete/ lisätieto -kohtaan:
1) Näytteen laatu ja sen ottoon liittyneet erityisongelmat.
2) Päivämäärä, jolloin vastaus tarvitaan.
3) Hoitavan lääkärin nimi, yhteyspuhelinnumero ja mahdollinen soittoaika.

Näyteastia

Eritenäyte: 5 – 10 ml tehdaspuhdas muoviputki
Seeruminäyte: 5 ml geelitön seerumiputki

Näyte

0.5 – 3 ml tutkittavaa eritettä. Selvästi limainen tai verinen näyte, tai sylkinäyte ei sovellu tutkittavaksi. Sylkikontaminaatiota on vältettävä.

Lisäksi 0.5 ml seerumia. 

Eritenäytettä joudutaan konsentroimaan, joten tulos on varmempi, jos näytettä on useita millilitroja. Selvästi verisestä, limaisesta tai viskoosista näytteestä tutkimusta ei yleensä kannata tehdä.

Nenäerite: Nenäerite on kerättävä ammattihenkilön ohjauksessa liman välttämiseksi. Nenäliman osuuden vähentämiseksi nenä niistetään kevyesti, minkä jälkeen potilas istuu etukumarassa ja valuva tai tippuva kirkas, vesimäinen neste kerätään tehdaspuhtaaseen näyteputkeen. Nenänielusta näyte voidaan myös imeä ruiskuun.

Korvaerite: Korvakäytävä puhdistetaan ensin mahdollisesta vahasta ja muusta eritteestä. Näytteenotossa korvalääkäri imee välikorvasta tutkittavan eritteen joko ruiskuun tai imuun, johon on liitetty mahdollisuuksien mukaan keräin. Näytteeksi pyritään lähettämään ainakin 500 µl nestettä.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Säilytys jääkaapissa, kylmäkuljetus, näyte ei saa jäätyä. Näyte toimitettava alihankintalaboratorioon viimeistään näytteenottoa seuraavana päivänä. 
Perjantaina tai arkipyhää edeltävästi otettu näyte pakastetaan ja lähetetään pakastettuna.

Menetelmä

Agaroosigeelielektroforeesin jälkeinen immunofiksaatio, vasta-aineena anti-transferriini.

Tulos valmiina

Tulos valmiina seuraavana työpäivänä näytteen saapumisesta alihankintalaboratorioon, erikseen sovittaessa näytteen saapumispäivänäkin (kts. Huslabin asiantuntijat).

Tulkinta

Tutkimuksesta annetaan lausunto.

Metodisia ja tulkinnallisia vaikeuksia aiheutuu silloin, kun näyte on niukka tai viskoosi. Seerumissa ja kudosnesteissä transferriinia esiintyy vain beta-1-fraktiossa, mutta likvorissa sekä beta-1- että beta-2-fraktiossa. Tutkimus perustuu jälkimmäisen, beta-2- eli tau-transferriinin osoittamiseen tutkittavasta eritenäytteestä. Vertailussa käytetään potilaan seerumia ja tunnettuja likvorinäytteitä, koska seerumissakin voi joskus esiintyä beta-2-alueen transferriinia geneettisistä tai hankinnaisista syistä. Suuri proteiinipitoisuus (yli 5 g/l) viittaa muun nesteen merkittävään osuuteen, jolloin likvorin proteiinit jäävät näkymättä beta-2-transferriinia osoitettaessa, ja väärä negatiivinen tulos on todennäköinen.

Virhelähteet

Näyte on otettava aina terveydenhuollonammattihenkilön (sairaanhoitaja tai lääkäri) läsnä ollessa. Näin pyritään välttämään selvästi limaiset ja viskoosit näytteet, jotka eivät sovellu tutkittaviksi. Näiden näytteiden kohdalla väärän negatiivisen tuloksen riski on suuri.