Johdanto
Ureaa syntyy, kun ravinnosta saatuja tai kudoskatabolian tuotteena syntyneitä ylimääräisiä aminohappoja hajotetaan ketohapoiksi ja ammoniakiksi maksassa, jossa vapautunut ammoniakki sidotaan ureaksi. Ureasykli vastaa noin 80 %:sesti typen kataboliasta. Urea suodattuu munuaisissa vapaasti glomerulusten läpi ja reabsorboituu tubuluksissa veden mukana passiivisesti takaisin. Reabsorptio riippuu diureesista siten, että se vähenee runsaan diureesin aikana.
Ureamäärityksiä ei pidä käyttää munuaistaudin seulonnassa tai perusselvittelyissä.
Indikaatiot
Munuaisfunktion arviointi ja urean erityksen seuranta munuaistautipotilailla.
Potilaan esivalmistelu
fP-Urea: 10 – 14 h paasto. Näyte voidaan tarvittaessa ottaa myös ilman paastoa.
Näyteastia
fP-Urea: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml
dU-Urea ja U -Urea: keräysastia / tehdaspuhdas muoviputki 4 ml
Näyte
fP-Urea: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.
dU-Urea: 3 ml vuorokausivirtsaa. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan hyvin ja tilavuus mitataan. Analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki.
Putkitarraan kirjataan keräyksen aloitus- ja lopetusajan päivämäärä ja kellonaika minuuttien tarkkuudella sekä keräysvirtsan tilavuus.
U -Urea: 3 ml kertavirtsaa. Koko kertavirtsa sekoitetaan ja analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki vakuumisti täytettynä.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Eroteltu plasmanäyte ja virtsanäytteet säilyvät viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
Entsymaattinen
Tekotiheys
Arkipäivisin, fP-Urea päivittäin.
Tulos valmiina
Vuorokauden kuluessa
Viiteväli
| fP-Urea | |
| lapset, alle 4 v | 1.3 – 4.0 mmol/l |
| tytöt/naiset, 4 – 49 v | 2.6 – 6.4 mmol/l |
| naiset, ≥ 50 v | 3.1 – 7.9 mmol/l |
| pojat/miehet, 4 – 49 v | 3.2 – 8.1 mmol/l |
| miehet, ≥ 50 v | 3.5 – 8.1 mmol/l |
| dU-Urea | 300 – 600 mmol |
Kertavirtsasta määritetylle urealle (2890 U -Urea) ei ole viitearvoja.
Tulkinta
Runsasproteiininen dieetti ja katabolinen aineenvaihdunta lisäävät sekä plasman että virtsan ureapitoisuutta. Plasman ureapitoisuus nousee myös ekstrasellulaarinesteen vajaustiloissa (hypovolemiassa) alentuneen diureesin takia sekä munuaisten vajaatoiminnassa alentuneen glomerulussuodatuksen ja vähentyneen diureesin vuoksi. Urea nousee vasta, kun glomerulusten toiminta on pudonnut 20 – 40 %:iin normaalista.
Plasman ureapitoisuus voi olla matala, jos dieetissä on niukasti aminohappoja tai kun ureasykli on häiriintynyt (anaboliset tilat, maksan toiminnanvajaus).
Alhainen virtsan ureapitoisuus liittyy mm. raskauteen, maksasairauteen ja munuaisten vajaatoimintaan.
Plasmassa ja virtsassa oleva ammoniakki tulee määritetyksi urean mukana. Virtsassa ammoniakin osuus lopputuloksesta on yleensä enintään 5 %.