Johdanto

Ureaa syntyy, kun ravinnosta saatuja tai kudoskatabolian tuotteena syntyneitä ylimääräisiä aminohappoja hajoitetaan ketohapoiksi ja ammoniakiksi maksassa, jossa vapautunut ammoniakki sidotaan ureaksi. Ureasykli vastaa noin 80 %:sesti typen kataboliasta. Urea suodattuu munuaisissa vapaasti glomerulusten läpi ja reabsorboituu tubuluksissa veden mukana passiivisesti takaisin. Reabsorptio riippuu diureesista siten, että se vähenee runsaan diureesin aikana.

Indikaatiot

Munuaisfunktion arviointi.

Potilaan esivalmistelu

10 – 14 h paasto. Näyte voidaan tarvittaessa ottaa myös ilman paastoa.

Näyteastia

fP-Urea: litiumhepariinigeeliputki 5/3 ml

dU-Urea ja U -Urea: keräysastia / tehdaspuhdas muoviputki 4 ml

Näyte

fP-Urea: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

dU-Urea ja U -Urea: 3 ml virtsaa. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan hyvin ja tilavuus mitataan. Analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki.

Pirkanmaa ja Kanta-Häme: Putkitarraan tulee merkitä keräyksen aloitus- ja lopetusajan päivämäärä ja kellonaika minuuttien tarkkuudella sekä keräysvirtsan tilavuus.

Pohjanmaa ja Päijät-Häme: Virtsamäärä kirjataan Lifecareen, keräysaikaa ei kirjata.

Keski-Suomi: Osasto kirjaa virtsamäärän Weblab Clinicaliin, tai merkitsee sen lisätieto -tarraan, joka liimataan näyteputkeen pyyntötarran kanssa. Jos virtsamäärä on kirjattu lisätietotarraan, laboratorio kirjaa sen Multilabiin. Laboratoriossa mitattu virtsamäärä kirjataan Multilabiin. Keräysaikaa ei kirjata.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Eroteltu plasmanäyte ja virtsanäytteet säilyvät viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Entsymaattinen

Tulos valmiina

Arkipäivisin samana päivänä, fP-Urea on päivystystutkimus.

Viiteväli

Kertavirtsasta määritetylle urealle ei ole viitearvoja.

Tulkinta

Runsasproteiininen dieetti ja katabolinen aineenvaihdunta lisäävät sekä plasman että virtsan ureapitoisuutta. Plasman ureapitoisuus nousee myös ekstrasellulaarinesteen vajaustiloissa (hypovolemiassa) alentuneen diureesin takia sekä munuaisten vajaatoiminnassa alentuneen glomerulussuodatuksen ja vähentyneen diureesin vuoksi. Urea nousee vasta, kun glomerulusten toiminta on pudonnut 20 – 40 %:iin normaalista.

Plasman ureapitoisuus voi olla matala, jos dieetissä on niukasti aminohappoja tai kun ureasykli on häiriintynyt (anaboliset tilat, maksan toiminnanvajaus).

Alhainen virtsan ureapitoisuus liittyy mm. raskauteen, maksasairauteen ja munuaisten vajaatoimintaan.

Plasmassa ja virtsassa oleva ammoniakki tulee määritetyksi urean mukana. Virtsassa ammoniakin osuus lopputuloksesta on yleensä enintään 5 %.