Johdanto
Veren amylaasiaktiivisuus koostuu kahdesta amylaasityypistä, joista ns. P-isoamylaasi muodostuu vain haimassa ja ns. S-isoamylaasi lähinnä sylkirauhasessa.
Indikaatiot
Epäselvä akuutti vatsakipu. Akuutti haimatulehdus.
Näyteastia
Li-hepariiniputki 5/2 ml
Näyte
1 ml Li-hepariiniplasmaa, lapsilta näytemäärä vähintään 0.1 ml.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Säilytys jääkaapissa enintään viikon, kuljetus huoneenlämmössä.
Menetelmä
Haimaperäisen amylaasin määritys perustuu sylkiperäisen amylaasin inhiboimiseen kahdella erilaisella monoklonaalisella vasta-ainella ja jäljelle jääneen haimaperäisen amylaasin määrittämiseen fotometrisellä IFCC:n suosituksen mukaisella menetelmällä.
Tulos valmiina
Kolmen arkipäivän kuluessa.
Viiteväli
| lapset, alle 6 kk | alle 4 U/l |
| 7 – 8 kk | alle 16 U/l |
| 9 – 12 kk | alle 25 U/l |
| 13 – 18 kk | alle 32 U/l |
| 19 – 35 kk | 5 – 38 U/l |
| 3 – 4 v | 11 – 48 U/l |
| 5 – 17 v | 14 – 54 U/l |
| aikuiset, yli 18 v | 10 – 65 U/l |
Tulkinta
Määrityksessä mitataan käytännössä spesifisesti haimaperäistä amylaasia, sillä näytteen sylkirauhasperäisestä amylaasista inhiboidaan spesifisillä vasta-aineilla yli 98 %. Plasman haimaperäinen amylaasi (P -AmylP) nousee akuutissa pankreatiitissa, kroonisen pankreatiitin akuuteissa vaiheissa, haimakystan tai -vaurion johdosta. Pankreastiehyen äkillinen tukkeutuminen (sappikivet, tuumori, opiaattien käyttö) nostaa myös amylaasi-arvoa. Haima-amylaasi voi nousta myös eräissä akuuteissa vatsan tiloissa, joissa ei ole primaarista haima-affisiota kuten perforoitunut ventrikkeli- tai duodenaaliulkus, gastriitti, ileus tai peritoniitti. Lievä nousu voi esiintyä munuaisinsuffisienssissa ja kohtalainen tai selväkin nousu makroamylasemiassa. Makroamylasemiaa esiintyy n. 5 %:lla potilaista, joiden amylaasiaktiivisuus on koholla.