Johdanto
Bilirubiini syntyy hemin hajoamistuotteena retikuloendoteliaalisessa kudoksessa. Vapaana ollessaan se liukenee huonosti veteen ja on toksinen erityisesti aivoille. Vapaa bilirubiini sitoutuu veressä albumiiniin ja kulkeutuu maksaan, joka konjugoi siihen glukuronihapon. Konjugoitu muoto on vesiliukoista ja erittyy sapen mukana suoleen sekä plasmapitoisuuden koholla ollessa myös virtsaan.
Indikaatiot
Maksan ja sappiteiden toimintahäiriöiden, hemolyyttisten tilojen sekä keltaisuuden (ikteruksen) selvittely.
Potilaan esivalmistelu
Keski-Suomi: Suoninäytteen vaativa Bil-Kj otetaan alle 1 kk ikäisiltä vauvoilta sairaala Novan laboratoriossa.
Näyteastia
P -Bil ja P -Bil-Kj: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml tai MiniCollect-putki (LH) 1 ml
Näyte
1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa. Hemolyysi häiritsee erityisen voimakkaasti konjugoidun bilirubiinin mittaamista, minkä johdosta ihopistonäyte ei sovellu P -Bil-Kj -määritykseen.
Vastasyntyneiden kokonaisbilirubiini otetaan ihopistonäytteenä kantapäästä. Näytteen riittävyys turvataan tavoitemäärällä 800 µl, koska vastasyntyneillä HKR-taso on usein korkea.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näyte voidaan lähettää sentrifugoimattomana huoneenlämmössä, mikäli perillä näytteenottopäivänä. Eroteltu plasma säilyy valolta suojattuna huoneenlämmössä vuorokauden ja jääkaappilämpötilassa viikon ajan, minkä sisällä lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Korkin ja tarran antama valosuojaus riittää eikä erillistä foliokäärettä tarvita. Näytettä ei kuitenkaan saa säilyttää suorassa auringonvalossa tai keinovalon välittömässä läheisyydessä.
Menetelmä
Diatsoreaktio ja fotometrinen mittaus.
Tulos valmiina
Tehdään päivittäin ja päivystyksenä.
Viiteväli
P -Bil
| 0 – 1 vrk | alle 100 µmol/l |
| 2 – 6 vrk | alle 200 µmol/l |
| 7 – 20 vrk | alle 100 µmol/l |
| 21 – 30 vrk | alle 50 µmol/l |
| 1 kk – 17 v | alle 18 µmol/l |
| ≥ 18 v | alle 21 µmol/l |
Huom. vastasyntyneisyyskauden korkea bilirubiinipitoisuus voi tulkinnassa esitetysti vaatia hoitotoimenpiteitä.
P -Bil-Kj
| alle 1 kk | ≤ 10 µmol/l |
| 1 – 11 kk | ≤ 4 µmol/l |
| ≥ 1v | ≤ 5 µmol/l |
Tulkinta
Bilirubiinin kohoaminen voi johtua bilirubiinin lisääntyneestä muodostumisesta, vähentyneestä erityksestä tai molemmista samanaikaisesti. Konjugoitunut bilirubiini lisääntyy sappiteiden obstruktiossa ja maksasolujen eritysdefektissä (Dubin-Johnsonin ja Rotorin syndrooma). Konjugoitumaton bilirubiini kohoaa hemolyysin, konjugoivan entsyymin puutteen (Crigler-Najjarin syndrooma) ja bilirubiinin maksasoluihin pääsyn estymisen (Gilbertin syndrooma) yhteydessä. Vaikeissa maksasoluvaurioissa kuten hepatiitissa, maksanekroosissa ja lääkeaineiden toksisessa maksavaikutuksessa lisääntyvät yleensä sekä konjugoitunut että konjugoitumaton bilirubiini.
Ehkäisypillerit ja anaboliset steroidit voivat nostaa konjugoituneen bilirubiinin pitoisuutta. Jotkut lääkeaineet (klassisesti fenobarbitaali) kohottavat konjugoituneen bilirubiinin osuutta kokonaisbilirubiinista, koska ne aktivoivat maksan glukuronyylitransferaasia.
Vastasyntyneiden hyperbilirubinemia on tavallisesti ei-hemolyyttistä ja johtuu maksan glukuronyylitransferaasiaktiivisuuden vähäisyydestä. Keltaisuus on hemolyyttistä Rh- ja ABO-immunisaatioissa. Hoitotoimenpiteet määräytyvät useiden tekijöiden perusteella, joihin kuuluvat mm. ikä, seerumin bilirubiinipitoisuus ja sen lisääntymisnopeus, plasman albumiinipitoisuus, veren hemoglobiinipitoisuus ja vastasyntyneen paino.
Taulukko. Kokonaisbilirubiinipitoisuuden (µmol/l) ikäsidonnaiset valohoito- ja verenvaihtorajat raskausviikolla 38 tai myöhemmin syntyneillä. Lähde: Jaundice in newborn babies under 28 days. NICE (National Institute for Health and Care Excellence) -suositus, Iso-Britannia. Julkaistu 5/2010, päivitetty 5/2016.
| Ikä (h) |
Valohoitoraja |
Verenvaihtoraja |
| 0 | > 100 | > 100 |
| 6 | > 125 | > 150 |
| 12 | > 150 | > 200 |
| 18 | > 175 | > 250 |
| 24 | > 200 | > 300 |
| 30 | > 212 | > 350 |
| 36 | > 225 | > 400 |
| 42 | > 237 | > 450 |
| 48 | > 250 | > 450 |
| 54 | > 262 | > 450 |
| 60 | > 275 | > 450 |
| 66 | > 287 | > 450 |
| 72 | > 300 | > 450 |
| 78 | > 312 | > 450 |
| 84 | > 325 | > 450 |
| 90 | > 337 | > 450 |
| 96+ | > 350 | > 450 |
Huom. Taulukossa mainitut toimenpiderajat ovat suuntaa antavia ja koskevat täysiaikaisia vastasyntyneitä.
Mitä ennenaikaisempi lapsi on, sitä pienemmällä bilirubiinipitoisuudella hoitotoimenpiteet aloitetaan. Viite: American Academy of Pediatrics Clinical Practice Guideline. Subcommittee on Hyperbilirubinemia. Management of Hyperbilirubinemia in the Newborn Infant 35 or More Weeks of Gestation. Pediatrics 2004;114:297-316. Julkaisussa on esitetty 35 raskausviikosta lähtien ja kellastumisen riskitekijöiden määrään suhteutetut kokonaisbilirubiinipitoisuuksien toimenpidekuvaajat.
Hoitoyksiköt ovat ohjeistuksien pohjalta laatineet omia gestaatioikään perustuvia rajoja ja kuvaajia, joita käytetään ensisijaisesti seurannassa ja kliinisessä päätöksenteossa.
Virhelähteet
Maksan toimintakokeessa 1696 Pt-ICG-R ja varjoaineena käytetty indosyaniinivihreä (ICG) häiritsee bilirubiinimääritysten menetelmää ja voi aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia, mikä tulee huomioida näytteenoton ajoituksessa maksafunktiosta riippuen. Terveillä henkilöillä aine poistuu maksan toimintakokeessa verenkierrosta alle puolessa tunnissa (20 min näytteessä pitoisuus korkeintaan 4 % alkuperäisestä), mutta bifaasinen puoliintumisaika voi annosriippuvaisesti olla normaalitilanteessa pisimmillään noin 60 – 80 min.
Sinivalohoito voi nostaa konjugoidun bilirubiinin pitoisuutta menetelmäriippuvaisista syistä johtuen.
Lisätiedot
Bilirubiinitutkimusta pyydettäessä tehdään vain kokonaisbilirubiinipitoisuuden määritys. Ei ole hyötyä seurata konjugoidun bilirubiinin osuutta rutiininomaisesti kaikista näytteistä, minkä vuoksi bilirubiinikonjugaatit määritetään vain erikseen pyydettäessä.