Johdanto

Veren korkean kolesterolipitoisuuden yhteys aterogeenisyyteen liittyy pääasiassa siihen kolesterolifraktioon, joka kiertää plasmassa liittyneenä low density lipoproteiineihin (LDL) ja kertyy makrofagien fagosytoositoiminnan jälkeen valtimoiden seinämiin.

Indikaatiot

Hyperlipidemioiden diagnostiikka ja hoidon seuranta.

Potilaan esivalmistelu

Ateriointi ei vaikuta merkittävässä määrin LDL-pitoisuuteen, mutta paastolla voidaan vakioida seurantanäytteiden otto. fP-Kol-LDL otetaan 10 – 14 tunnin paaston jälkeen ja P -Kol-LDL ilman paastoa.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna. 

Menetelmä

Entsymaattinen

Tekotiheys

Päivittäin

Tulos valmiina

Vuorokauden kuluessa.

Viiteväli

Plasman LDL-kolesterolipitoisuuden tavoitearvo riippuu yksilöllisestä valtimotaudin kokonaisriskistä. Valtimotaudin kokonaisriski arvioidaan aikuisilla joko aiemmin todetun valtimotaudin tai vastaavan riskin aiheuttavan sairauden perusteella, tai terveillä henkilöillä suomalaiseen väestöaineistoon perustuvalla FINRISKI-laskurilla.

LDL-kolesterolipitoisuuden hoitotavoite pienen riskin potilailla on alle 3,0 mmol/l, kohtalaisen riskin potilailla alle 2,6 mmol/l, suuren riskin potilailla alle 1,8 mmol/l ja erityisen suuren riskin potilailla alle 1,4 mmol/l tai mahdollisimman lähelle sitä. (Dyslipidemiat: Käypä hoito -suositus, 2022)

Tulkinta

Käypä hoito -suositus Dyslipidemiat (2022).

Dyslipidemialla tarkoitetaan tilaa, jossa todetaan suurentunut veren LDL-kolesterolipitoisuus (yli 3.0 mmol/l), koholla oleva triglyseridipitoisuus (yli 1.7 mmol/l), pieni HDL-kolesterolipitoisuus (miehillä alle 1,0 mmol/l, naisilla alle 1,2 mmol/l) tai näiden yhdistelmä. Dyslipidemian diagnoosin tulee perustua ainakin kahteen eri päivinä otettuun plasmanäytteeseen, joista määritetään kokonaiskolesteroli-, HDL-kolesteroli-, LDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuus. Muita päteviä valtimotaudin riskin indikaattoreita ovat laskennallinen ei-HDL-kolesterolipitoisuus (= kokonaiskolesteroli – HDL, tavoitearvot 0,8 mmol/l suuremmat kuin vastaavat LDL-kolesterolipitoisuuden arvot), apolipoproteiinimääritykset (apoB, apoA1 ja niiden suhde apoB/apoA1) sekä lipoproteiini (a).

Virhelähteet

Metamitsoli (kauppanimi Litalgin^®), N-asetyylikysteiini (NAC) ja parasetamolin metaboliatuote N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiini (NAPQI) voivat suurina pitoisuuksina häiritä määritysmenetelmää ja aiheuttaa virheellisen matalia tuloksia.
 
Askorbiinihappo: pitoisuus yli 5 g/l (28,4 mmol/l) saattaa häiritä mittausta.