Johdanto
Gastriini on peptidihormoni, joka syntetisoituu mahalaukun antrum-osan G-soluissa ja ohutsuolen yläosassa. Tärkeimmät gastriinieritystä lisäävät tekijät ovat vagusstimulaatio, runsaasti proteiineja sisältävä ateria sekä alkalinen pH. Seerumissa gastriini esiintyy useana aktiivisena komponenttina.
Indikaatiot
Gastrinooman, Zollinger-Ellisonin oireyhtymän, antrumin G-soluhypertrofian sekä atrofisen gastriitin diagnostiikka.
Potilaan esivalmistelu
Potilas paastoaa vähintään 10 tuntia. Suolahapon eritykseen vaikuttavat lääkkeet sekä protonipumpun estäjät tulisi mahdollisuuksien mukaan lopettaa 1-2 viikkoa, histamiini-2-reseptorin salpaajat 1-2 vuorokautta ja mahanesteitä neutraloivat lääkkeet ja limakalvon suoja-aineet 1 vuorokausi ennen tutkimusta.
Näyteastia
2 x seerumiputki 5/4 ml, esijäähdytetty
Näyte
2 x 1 ml seerumia. Näytteenotto jääkaappikylmään, geelittömään seerumiputkeen.
Ei sovellu hajautettuun näytteenottoon.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näyte otetaan jääkaappikylmään putkeen, joka säilytetään jääkaappilämpötilassa tai asetetaan kylmän geelipussin sisään. Sentrifugointi kylmässä. Tämän jälkeen seerumi erotellaan välittömästi kahteen jäähdytettyyn kierrekorkilliseen näyteputkeen. Pakastus välittömästi ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
Luminoimmunologinen (LIA). Menetelmässä mitataan gastriinin kaikki muodot.
Tulos valmiina
Noin viikon kuluessa.
Viiteväli
alle 55 pmol/l
Tulkinta
Kohonneita gastriiniarvoja tavataan aterian ja kahvin nauttimisen jälkeen.
Kohtalaista hypergastrinemiaa tavataan pernisiöösissä anemiassa, kroonisessa atrofisessa gastriitissa, mahasyövässä, antrumsoluhyperplasiassa, pylorusobstruktiossa sekä pienellä osalla tavallisia ulkuspotilaita. Voimakasta hypergastrinemiaa tavataan gastrinoomassa (Zollinger-Ellison syndroomassa). Epäselvissä tapauksissa voidaan gastrinoomadiagnoosi varmistaa sekretiinirasituskokeella.
Virhelähteet
Näytteen hemolyysi ja lipeemisyys häiritsevät määritystä.
Lisätiedot
Yksikkömuunnoskerroin:
pmol/l = ng/l x 0.4766