Johdanto

Pernisiöösissä anemiassa ja eräissä autoimmuunitaudeissa (idiopaattinen Addisonin tauti, Basedowin tauti, autoimmuunityreoidiitti, hyperparatyreoosi, myksödeema) saattaa potilaan seerumissa olla vasta-aineita sisäistä tekijää (intrinsic factor, IF) kohtaan.

Indikaatiot

Epäily pernisiöösistä anemiasta, koe soveltuu myös seulontakokeeksi. Autoimmuunitilan arviointi.

Potilaan esivalmistelu

Näyte otetaan ennen kuin potilaalle on annettu B12-vitamiinia tai aikaisintaan 7 vrk:n kuluttua B12-vitamiinin annosta (esim. B12-vitamiinikoe).

Näyteastia

Seerumiputki tai seerumigeeliputki 5 ml

Näyte

1 ml seerumia. Näyte erotellaan geelin päältä sentrifugoinnin jälkeen.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Eroteltu plasma säilyy jääkaapissa viikon, minkä sisällä lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Entsyymi-immunologinen (ELISA)

Tulos valmiina

Kahden viikon kuluessa

Viiteväli

alle 20 RU/ml

Tulkinta

Mahalaukun limakalvon surkastumisessa IF:n eritys vähenee, mutta pernisiöösi anemia syntyy yleensä vain, jos IF-vasta-aineita on läsnä. Ruoansulatuskanavan eritteissä olevat vasta-aineet ilmeisesti inaktivoivat lopunkin IF:n. Autoimmuunisairauksissa IF -vasta-aineita voi esiintyä muiden vasta-aineiden ohella. Kohonneet vasta-ainepitoisuudet voivat häiritä IF-sitoutumiseen perustuvia B12-vitamiinimäärityksiä aiheuttaen virheellisen korkean B12-vitamiinituloksen.

Virhelähteet

Suuret B12-vitamiinimäärät näytteessä häiritsevät määritystä, joten näytteen voi ottaa aikaisintaan 7 vrk:n kuluttua B12-vitamiini-injektiosta.

Lisätiedot

Intrinsic factor -vasta-aineita on kahta eri tyyppiä: Tyypin I vasta-aineet ovat ns. salpaavia vasta-aineita, jotka sitoutuvat intrinsic factor -molekyylissä B12-vitamiinin sitoutumiskohtaan. Tyypin II vasta-aineet ovat ns. sitovia vasta-aineita ja voivat sitoutua intrinsic factor -molekyyliin vaikka se olisi muodostanut kompleksin B12-vitamiinin kanssa. Menetelmä ei erottele näitä vasta-ainetyyppejä keskenään.